Job 39
1 “Have you known the time of The bearing of the wild goats of the rock? Do you mark the bringing forth of does?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Do you number the months they fulfill? And have you known the time of their bringing forth?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 They bow down, They bring forth their young ones safely, They cast forth their pangs.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Their young ones are safe, They grow up in the field, they have gone out, And have not returned to them.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Who has sent forth the wild donkey free? Indeed, who opened the bands of the wild donkey?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 Whose house I have made the wilderness, And his dwellings the barren land,
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 He laughs at the multitude of a city, He does not hear the cries of an exactor.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 The range of mountains [is] his pasture, And he seeks after every green thing.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Is a wild ox willing to serve you? Does he lodge by your crib?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Do you bind a wild ox in a furrow [with] his thick band? Does he harrow valleys after you?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Do you trust in him because his power [is] great? And do you leave your labor to him?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Do you trust in him That he brings back your seed, And gathers [it to] your threshing-floor?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 [The] wing of the crying ostriches exults, but as a pinion and feather of a stork?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 For she leaves her eggs on the earth, And she warms them on the dust,
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 And she forgets that a foot may press it, And a beast of the field treads it down.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 It has hardened her young ones without her, Her labor [is] in vain, without fear.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 For God has caused her to forget wisdom, And He has not given a portion To her in understanding;
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 At the time she lifts herself up on high, She laughs at the horse and his rider.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Do you give might to the horse? Do you clothe his neck [with] a mane?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Do you cause him to rush as a locust? The splendor of his snorting [is] terrible.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 They dig in a valley, and he rejoices in power, He goes forth to meet the armor.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 He laughs at fear, and is not frightened, And he does not turn back from the face of the sword.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Quiver rattles against him, The flame of a spear, and a javelin.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 He swallows the ground with trembling and rage, And does not remain steadfast Because of the sound of a horn.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Among the horns he says, Aha, And from afar he smells battle, Roaring of princes and shouting.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 By your understanding does a hawk fly? Does he spread his wings to the south?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 At your command does an eagle go up high? Or lift up his nest?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 He inhabits a rock, Indeed, he lodges on the tooth of a rock, and fortress.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 From there he has sought food, His eyes look attentively to a far-off place,
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 And his brood sucks up blood, And where the pierced [are]—there [is] he!”
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
