Job 31
1 “I made a covenant for my eyes, And how do I attend to a virgin?
Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
2 And what [is] the portion of God from above? And the inheritance of the Mighty from the heights?
Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
3 Is not calamity to the perverse? And strangeness to workers of iniquity?
Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
4 Does He not see my ways, And number all my steps?
Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
5 If I have walked with vanity, And my foot hurries to deceit,
Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
6 He weighs me in righteous balances, And God knows my integrity.
Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
7 If my step turns aside from the way, And my heart has gone after my eyes, And blemish has cleaved to my hands,
Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
8 Let me sow—and another eat, And let my products be rooted out.
Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
9 If my heart has been enticed by a woman, And I laid wait by the opening of my neighbor,
Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
10 Let my wife grind to another, And let others bend over her.
Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
11 For it [is] a wicked thing, and a judicial iniquity;
Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
12 For it [is] a fire, it consumes to destruction, And takes root among all my increase,
Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
13 If I despise the cause of my manservant, And of my handmaid, In their contending with me,
Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
14 Then what do I do when God arises? And when He inspects, What do I answer Him?
Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
15 Did He that made me in the womb not make him? Indeed, One prepares us in the womb.
Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
16 If I withhold the poor from pleasure, And consume the eyes of the widow,
Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
17 And I eat my morsel by myself, And the orphan has nothing [to] eat of it,
Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
18 (But from my youth He grew up with me as [with] a father, And from the belly of my mother I am led),
Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19 If I see [any] perishing without clothing, And there is no covering for the needy,
Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20 If his loins have not blessed me, And from the fleece of my sheep He does not warm himself,
Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
21 If I have waved my hand at the fatherless, When I see [him] in the gate of my court,
Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
22 Let my shoulder fall from its blade, And the bone from my arm be broken.
Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
23 For calamity [from] God [is] a dread to me, And because of His excellence I am not able.
Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
24 If I have made gold my confidence, And to the pure gold have said, My trust;
Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
25 If I rejoice because my wealth [is] great, And because my hand has found abundance,
Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
26 If I see the light when it shines, And the precious moon walking,
Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
27 And my heart is enticed in secret, And my hand kisses my mouth,
Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
28 It also [is] a judicial iniquity, For I had lied to God above.
Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
29 If I rejoice at the ruin of my hater, And stirred up myself when evil found him,
Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
30 Indeed, I have not permitted my mouth to sin, To ask with an oath his life.
Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
31 If not, say, O men of my tent: O that we had of his flesh, we are not satisfied.
Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
32 A stranger does not lodge in the street, I open my doors to the traveler.
Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
33 If I have covered my transgressions as Adam, To hide my iniquity in my bosom,
Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
34 Because I fear a great multitude, And the contempt of families frightens me, Then I am silent, I do not go out of the opening.
Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
35 Who gives to me a hearing? Behold, my mark. The Mighty One answers me, And my adversary has written a bill.
Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36 If not—on my shoulder I take it up, I bind it [as] a crown on myself.
Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
37 The number of my steps I tell Him, As a leader I approach Him.
Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
38 If my land cries out against me, And together its furrows weep,
Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
39 If I consumed its strength without money, And the life of its possessors, I have caused to breathe out,
Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
40 Instead of wheat let a thorn go forth, And instead of barley a useless weed!” The words of Job are finished.
Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
