Job 30
1 “And now, laughed at me, Have the younger in days than I, Whose fathers I have loathed to set With the dogs of my flock.
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 Also—the power of their hands, why [is it] to me? On them old age has perished.
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 With want and with harsh famine, They are gnawing a dry place [in] the recent night, [In] desolation and ruin,
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 Those cropping mallows near a shrub, And their food [is] root of broom trees.
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 They are cast out from the midst (They shout against them as a thief),
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 To dwell in a frightful place of valleys, Holes of earth and clefts.
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 They groan among shrubs, They are gathered together under nettles.
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 Sons of folly—even sons without name, They have been struck from the land.
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 And now, I have been their song, And I am to them for a byword.
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 They have detested me, They have kept far from me, And from before me have not spared to spit.
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 Because He loosed His cord and afflicts me, And the bridle from before me, They have cast away.
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 A brood arises on the right hand, They have cast away my feet, And they raise up against me, Their paths of calamity.
Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 They have broken down my path, They profit by my calamity: He has no helper.
He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 They come as a wide breach, Under the desolation have rolled themselves.
niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 He has turned terrors against me, It pursues my abundance as the wind, And as a thick cloud, My safety has passed away.
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 And now, in me my soul pours itself out, Days of affliction seize me.
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 [At] night my bone has been pierced in me, And my gnawing [pain] does not lie down.
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 By the abundance of power, Is my clothing changed, As the mouth of my coat it girds me.
Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 Casting me into mire, And I have become like dust and ashes.
Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 I cry to You, And You do not answer me, I have stood, and You consider me.
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 You are turned to be fierce to me, With the strength of Your hand, You oppress me.
Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 You lift me up, You cause me to ride on the wind, And You melt—You level me.
Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 For I have known You bring me back [to] death, And [to] the house appointed for all living.
Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 Surely not against the heap Does He send forth the hand, Though they have safety in its ruin.
Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 Did I not weep for him whose day is hard? My soul has grieved for the needy.
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 When I expected good, then comes evil, And I wait for light, and darkness comes.
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 My bowels have boiled, and have not ceased, Days of affliction have gone before me.
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 I have gone mourning without the sun, I have risen, I cry in an assembly.
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 I have been a brother to dragons, And a companion to daughters of the ostrich.
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 My skin has been black on me, And my bone has burned from heat,
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 And my harp becomes mourning, And my pipe the sound of weeping.”
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
