Job 3
1 After this Job has opened his mouth, and reviles his day.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 And Job answers and says:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 “Let the day perish in which I am born, And the night that has said: A man-child has been conceived.
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 That day—let it be darkness, Do not let God require it from above, Nor let light shine on it.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Let darkness and death-shade redeem it, Let a cloud dwell on it, Let them terrify it as the most bitter of days.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 That night—let thick darkness take it, Let it not be united to days of the year, Let it not come into the number of months.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Behold! That night—let it be barren, Let no singing come into it.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Let the cursers of day mark it, Who are ready to wake up Leviathan.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Let the stars of its twilight be dark, Let it wait for light, and there is none, And let it not look on the eyelids of the dawn.
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Because it has not shut the doors Of the womb that was mine! And hide misery from my eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Why do I not die from the womb? I have come forth from the belly and gasp!
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Why have knees been before me? And what [are] breasts, that I suck?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For now, I have lain down, and am quiet, I have slept—then there is rest to me,
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 With kings and counselors of earth, These building ruins for themselves.
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Or with princes—they have gold, They are filling their houses [with] silver.
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 (Or I am not as a hidden abortion, As infants—they have not seen light.)
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There the wicked have ceased troubling, And there the wearied rest in power.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 Together prisoners have been at ease, They have not heard the voice of an exactor,
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Small and great [are] the same there. And a servant [is] free from his lord.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Why does He give light to the miserable, and life to the bitter soul?
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 Who are waiting for death, and it is not, And they seek it above hid treasures.
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Who are glad—to joy, They rejoice when they find a grave.
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 To a man whose way has been hidden, And whom God shuts up?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 For before my food, my sighing comes, And my roarings [are] poured out as waters.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 For I feared a fear and it meets me, And what I was afraid of comes to me.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 I was not safe—nor was I quiet—Nor was I at rest—and trouble comes!”
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
