Job 29
1 And Job adds to lift up his allegory and says:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 “Who makes me as [in] months past, As [in] the days of God’s preserving me?
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 In His causing His lamp to shine on my head, By His light I walk [through] darkness.
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 As I have been in days of my maturity, And the counsel of God on my tent.
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 When yet the Mighty One [is] with me. Around me—my young ones,
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 When washing my goings with butter, And the firm rock [is] with me—streams of oil.
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 When I go out to the gate by the city, In a broad place I prepare my seat.
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 Youths have seen me, and they have been hidden, And the aged have risen—they stood up.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 Princes have kept in words, And they place a hand on their mouth.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 The voice of leaders has been hidden, And their tongue has cleaved to the palate.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 For the ear heard, and declares me blessed, And the eye has seen, and testifies [to] me.
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 For I deliver the afflicted who is crying, And the fatherless who has no helper.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of the perishing comes on me, And I cause the heart of the widow to sing.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 I have put on righteousness, and it clothes me, My justice as a robe and a crown.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 I have been eyes to the blind, And I [am] feet to the lame.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 I [am] a father to the needy, And the cause I have not known I search out.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 And I break the jaw-teeth of the perverse, And from his teeth I cast away prey.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 And I say, I expire with my nest, And I multiply days as the sand.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 My root is open to the waters, And dew lodges on my branch.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 My glory [is] fresh with me, And my bow is renewed in my hand.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 They have listened to me, Indeed, they wait, and are silent for my counsel.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 After my word they do not change, And my speech drops on them,
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 And they wait for me as [for] rain, And they have opened wide their mouth [As] for the spring rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 I laugh at them—they give no credence, And do not cause the light of my face to fall.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 I choose their way, and sit [as] head, And I dwell as a king in a troop, When he comforts mourners.”
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
