Job 29
1 And Job adds to lift up his allegory and says:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 “Who makes me as [in] months past, As [in] the days of God’s preserving me?
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 In His causing His lamp to shine on my head, By His light I walk [through] darkness.
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 As I have been in days of my maturity, And the counsel of God on my tent.
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 When yet the Mighty One [is] with me. Around me—my young ones,
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 When washing my goings with butter, And the firm rock [is] with me—streams of oil.
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 When I go out to the gate by the city, In a broad place I prepare my seat.
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 Youths have seen me, and they have been hidden, And the aged have risen—they stood up.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Princes have kept in words, And they place a hand on their mouth.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 The voice of leaders has been hidden, And their tongue has cleaved to the palate.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 For the ear heard, and declares me blessed, And the eye has seen, and testifies [to] me.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 For I deliver the afflicted who is crying, And the fatherless who has no helper.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of the perishing comes on me, And I cause the heart of the widow to sing.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 I have put on righteousness, and it clothes me, My justice as a robe and a crown.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 I have been eyes to the blind, And I [am] feet to the lame.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 I [am] a father to the needy, And the cause I have not known I search out.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 And I break the jaw-teeth of the perverse, And from his teeth I cast away prey.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 And I say, I expire with my nest, And I multiply days as the sand.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 My root is open to the waters, And dew lodges on my branch.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 My glory [is] fresh with me, And my bow is renewed in my hand.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 They have listened to me, Indeed, they wait, and are silent for my counsel.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 After my word they do not change, And my speech drops on them,
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 And they wait for me as [for] rain, And they have opened wide their mouth [As] for the spring rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 I laugh at them—they give no credence, And do not cause the light of my face to fall.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 I choose their way, and sit [as] head, And I dwell as a king in a troop, When he comforts mourners.”
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
