Job 27
1 And Job adds to lift up his allegory and says:
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 “God lives! He turned aside my judgment, And the Mighty—He made my soul bitter.
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 For all the while my breath [is] in me, And the wind of God in my nostrils.
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 My lips do not speak perverseness, And my tongue does not utter deceit.
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Defilement to me—if I justify you, Until I expire I do not turn aside my integrity from me.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 On my righteousness I have laid hold, And I do not let it go, My heart does not reproach me while I live.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 My enemy is as the wicked, And my withstander as the perverse.
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 For what [is] the hope of the profane, When He cuts off? When God casts off his soul?
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 [Does] God hear his cry, When distress comes on him?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Does he delight himself on the Mighty? Call God at all times?
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 I show you by the hand of God, That which [is] with the Mighty I do not hide.
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Behold, you—all of you—have seen, And why [is] this—you are altogether vain?
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 This [is] the portion of wicked man with God, And the inheritance of terrible ones They receive from the Mighty.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 If his sons multiply—a sword [is] for them. And his offspring [are] not satisfied [with] bread.
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 His remnant are buried in death, And his widows do not weep.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 If he heaps up silver as dust, And prepares clothing as clay,
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 He prepares—and the righteous puts [it] on, And the innocent apportions the silver.
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 He has built his house as a moth, And as a shelter a watchman has made.
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 He lies down rich, and he is not gathered, He has opened his eyes, and he is not.
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Terrors overtake him as waters, By night a whirlwind has stolen him away.
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 An east wind takes him up, and he goes, And it frightens him from his place,
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 And it casts at him, and does not spare, He diligently flees from its hand.
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 It claps its hands at him, And it hisses at him from his place.”
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
