Job 27
1 And Job adds to lift up his allegory and says:
Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:
2 “God lives! He turned aside my judgment, And the Mighty—He made my soul bitter.
Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:
3 For all the while my breath [is] in me, And the wind of God in my nostrils.
Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,
4 My lips do not speak perverseness, And my tongue does not utter deceit.
Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.
5 Defilement to me—if I justify you, Until I expire I do not turn aside my integrity from me.
Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
6 On my righteousness I have laid hold, And I do not let it go, My heart does not reproach me while I live.
Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.
7 My enemy is as the wicked, And my withstander as the perverse.
Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.
8 For what [is] the hope of the profane, When He cuts off? When God casts off his soul?
Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?
9 [Does] God hear his cry, When distress comes on him?
Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?
10 Does he delight himself on the Mighty? Call God at all times?
Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?
11 I show you by the hand of God, That which [is] with the Mighty I do not hide.
Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.
12 Behold, you—all of you—have seen, And why [is] this—you are altogether vain?
Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?
13 This [is] the portion of wicked man with God, And the inheritance of terrible ones They receive from the Mighty.
Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:
14 If his sons multiply—a sword [is] for them. And his offspring [are] not satisfied [with] bread.
Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.
15 His remnant are buried in death, And his widows do not weep.
Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.
16 If he heaps up silver as dust, And prepares clothing as clay,
Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,
17 He prepares—and the righteous puts [it] on, And the innocent apportions the silver.
Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.
18 He has built his house as a moth, And as a shelter a watchman has made.
Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.
19 He lies down rich, and he is not gathered, He has opened his eyes, and he is not.
Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.
20 Terrors overtake him as waters, By night a whirlwind has stolen him away.
Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.
21 An east wind takes him up, and he goes, And it frightens him from his place,
Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.
22 And it casts at him, and does not spare, He diligently flees from its hand.
Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.
23 It claps its hands at him, And it hisses at him from his place.”
Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.
