Job 20
1 And Zophar the Naamathite answers and says:
Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2 “Therefore my thoughts cause me to answer, And because of my sensations in me.
"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
3 I hear the discipline of my shame, And the spirit of my understanding causes me to answer:
Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4 Have you known this from antiquity? Since the placing of man on earth?
Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5 That the singing of the wicked [is] short, And the joy of the profane for a moment,
Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6 Though his excellence goes up to the heavens, He strikes his head against a cloud—
Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7 He perishes as his own dung forever, His beholders say, Where [is] he?
katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
8 He flees as a dream, and they do not find him, And he is driven away as a vision of the night,
Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9 The eye has not seen him, and does not add. And his place does not behold him again.
Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10 His sons oppress the poor, And his hands give back his wealth.
Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11 His bones have been full of his youth, and it lies down with him on the dust.
Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12 Though he sweetens evil in his mouth, hides it under his tongue,
Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13 has pity on it, and does not forsake it, and keeps it back in the midst of his palate,
säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14 his food is turned in his bowels, the bitterness of cobras [is] in his heart.
niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15 He has swallowed wealth, and vomits it. God drives it out from his belly.
Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16 He sucks [the] gall of cobras, the tongue of a viper slays him.
Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17 He does not look on streams, Flowing of brooks of honey and butter.
Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
18 He is giving back [what] he labored for, and does not consume [it]; As a bulwark [is] his exchange, and he does not exult.
Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19 For he oppressed—he forsook the poor, He has taken a house away violently, And he does not build it.
Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20 For he has not known ease in his belly. With his desirable thing he does not deliver himself.
Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21 There is not a remnant to his food, Therefore his good does not stay.
Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22 In the fullness of his sufficiency he is constricted. Every perverse hand meets him.
Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23 It comes to pass, at the filling of his belly, He sends forth against him The fierceness of His anger, Indeed, He rains on him in his eating.
Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24 He flees from an iron weapon, A bow of bronze passes through him.
Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25 One has drawn, And it comes out from the body, And a glittering weapon proceeds from his gall. Terrors [are] on him.
kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26 All darkness is hid for his treasures, A fire not blown consumes him, The remnant is broken in his tent.
kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27 The heavens reveal his iniquity, And earth is raising itself against him.
Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28 The increase of his house is removed, Poured forth in a day of His anger.
Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29 This [is] the portion of a wicked man from God. And an inheritance appointed him by God.”
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
