Job 20
1 And Zophar the Naamathite answers and says:
Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2 “Therefore my thoughts cause me to answer, And because of my sensations in me.
Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3 I hear the discipline of my shame, And the spirit of my understanding causes me to answer:
Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
4 Have you known this from antiquity? Since the placing of man on earth?
Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
5 That the singing of the wicked [is] short, And the joy of the profane for a moment,
Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6 Though his excellence goes up to the heavens, He strikes his head against a cloud—
Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7 He perishes as his own dung forever, His beholders say, Where [is] he?
Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
8 He flees as a dream, and they do not find him, And he is driven away as a vision of the night,
Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9 The eye has not seen him, and does not add. And his place does not behold him again.
Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10 His sons oppress the poor, And his hands give back his wealth.
Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
11 His bones have been full of his youth, and it lies down with him on the dust.
Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
12 Though he sweetens evil in his mouth, hides it under his tongue,
Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
13 has pity on it, and does not forsake it, and keeps it back in the midst of his palate,
Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
14 his food is turned in his bowels, the bitterness of cobras [is] in his heart.
Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
15 He has swallowed wealth, and vomits it. God drives it out from his belly.
Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
16 He sucks [the] gall of cobras, the tongue of a viper slays him.
Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
17 He does not look on streams, Flowing of brooks of honey and butter.
Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
18 He is giving back [what] he labored for, and does not consume [it]; As a bulwark [is] his exchange, and he does not exult.
Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
19 For he oppressed—he forsook the poor, He has taken a house away violently, And he does not build it.
Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
20 For he has not known ease in his belly. With his desirable thing he does not deliver himself.
Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
21 There is not a remnant to his food, Therefore his good does not stay.
Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
22 In the fullness of his sufficiency he is constricted. Every perverse hand meets him.
Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
23 It comes to pass, at the filling of his belly, He sends forth against him The fierceness of His anger, Indeed, He rains on him in his eating.
Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
24 He flees from an iron weapon, A bow of bronze passes through him.
Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
25 One has drawn, And it comes out from the body, And a glittering weapon proceeds from his gall. Terrors [are] on him.
Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
26 All darkness is hid for his treasures, A fire not blown consumes him, The remnant is broken in his tent.
Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
27 The heavens reveal his iniquity, And earth is raising itself against him.
Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
28 The increase of his house is removed, Poured forth in a day of His anger.
Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
29 This [is] the portion of a wicked man from God. And an inheritance appointed him by God.”
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
