Job 19
1 And Job answers and says:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Until when do you afflict my soul, And bruise me with words?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 These ten times you put me to shame, you do not blush. You make yourselves strange to me—
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 And also—truly, I have erred, My error remains with me.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 If, truly, you magnify yourselves over me, And decide my reproach against me;
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Know now, that God turned me upside down, And has set around His net against me,
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Behold, I cry out—violence, and am not answered, I cry aloud, and there is no judgment.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 He hedged up my way, and I do not pass over, And He places darkness on my paths.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 He has stripped my honor from off me, And He turns the crown from my head.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 He breaks me down all around, and I go, And removes my hope like a tree.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 And He kindles His anger against me, And reckons me to Him as His adversaries.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 His troops come in together, And they raise up their way against me, And encamp around my tent.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 He has put my brothers far off from me, And my acquaintances have surely been estranged from me.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 My neighbors have ceased And my familiar friends have forgotten me,
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Sojourners of my house and my maids, Reckon me for a stranger; I have been an alien in their eyes.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 I have called to my servant, And he does not answer, With my mouth I make supplication to him.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 My spirit is strange to my wife, And my favors to the sons of my [mother’s] womb.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Also sucklings have despised me, I rise, and they speak against me.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 All the men of my counsel detest me, And those I have loved, Have been turned against me.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 To my skin and to my flesh My bone has cleaved, And I deliver myself with the skin of my teeth.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Pity me, pity me, you my friends, For the hand of God has struck against me.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Why do you pursue me as God? And are not satisfied with my flesh?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Who grants now, that my words may be written? Who grants that they may be inscribed in a scroll?
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 With a pen of iron and lead—They may be hewn in a rock forever.
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 That—I have known my Redeemer, The Living and the Last, For He raises the dust.
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 And after my skin has surrounded this [body], Then from my flesh I see God—
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Whom I see on my side, And my eyes have beheld, and not a stranger, My reins have been consumed in my bosom.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 But you say, Why do we pursue after him? And the root of the matter has been found in me.
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Be afraid because of the sword, For the punishments of the sword [are] furious, That you may know that [there is] a judgment.”
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
