Job 18
1 And Bildad the Shuhite answers and says:
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 “When do you set an end to words? Consider, and afterward we speak.
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Why have we been reckoned as livestock? We have been defiled in your eyes!
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 He is tearing himself in his anger. Is earth forsaken for your sake? And is a rock removed from its place?
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 Also, the light of the wicked is extinguished. And there does not shine a spark of his fire.
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 The light has been dark in his tent, And his lamp over him is extinguished.
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 The steps of his strength are restricted, And his own counsel casts him down.
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 For he is sent into a net by his own feet, And he habitually walks on a snare.
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 A trap seizes on the heel, The designing prevails over him.
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 His cord is hidden in the earth, And his trap on the path.
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 Terrors have terrified him all around, And they have scattered him—at his feet.
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 His sorrow is hungry, And calamity is ready at his side.
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 It consumes the parts of his skin, Death’s firstborn consumes his parts.
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 His confidence is drawn from his tent, And it causes him to step to the king of terrors.
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 It dwells in his tent—out of his provender, Sulfur is scattered over his habitation.
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 From beneath his roots are dried up, And from above his crop is cut off.
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 His memorial has perished from the land, And he has no name on the street.
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 They thrust him from light to darkness, And cast him out from the habitable earth.
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 He has no continuator, Nor successor among his people, And none is remaining in his dwellings.
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 At this day, those [in the] west have been astonished, And those [in the] east have taken fright.
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21 Only these [are] dwelling places of the perverse, And this [is] the place God has not known.”
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
