Job 18
1 And Bildad the Shuhite answers and says:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 “When do you set an end to words? Consider, and afterward we speak.
Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
3 Why have we been reckoned as livestock? We have been defiled in your eyes!
Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
4 He is tearing himself in his anger. Is earth forsaken for your sake? And is a rock removed from its place?
Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
5 Also, the light of the wicked is extinguished. And there does not shine a spark of his fire.
Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
6 The light has been dark in his tent, And his lamp over him is extinguished.
Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
7 The steps of his strength are restricted, And his own counsel casts him down.
Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
8 For he is sent into a net by his own feet, And he habitually walks on a snare.
Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
9 A trap seizes on the heel, The designing prevails over him.
Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
10 His cord is hidden in the earth, And his trap on the path.
Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
11 Terrors have terrified him all around, And they have scattered him—at his feet.
Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
12 His sorrow is hungry, And calamity is ready at his side.
Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
13 It consumes the parts of his skin, Death’s firstborn consumes his parts.
Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
14 His confidence is drawn from his tent, And it causes him to step to the king of terrors.
Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
15 It dwells in his tent—out of his provender, Sulfur is scattered over his habitation.
Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
16 From beneath his roots are dried up, And from above his crop is cut off.
Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
17 His memorial has perished from the land, And he has no name on the street.
Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
18 They thrust him from light to darkness, And cast him out from the habitable earth.
Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
19 He has no continuator, Nor successor among his people, And none is remaining in his dwellings.
Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
20 At this day, those [in the] west have been astonished, And those [in the] east have taken fright.
Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
21 Only these [are] dwelling places of the perverse, And this [is] the place God has not known.”
Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.
