Job 17
1 “My spirit has been destroyed, My days extinguished—graves [are] for me.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 If not—mockeries [are] with me. And my eye lodges in their provocations.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Now place my pledge with You; Who is he that strikes hand with me?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 For You have hidden their heart from understanding, Therefore You do not exalt them.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 For a portion he shows friendship, And the eyes of his sons are consumed.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 And He set me up for a proverb of the peoples, And I am a wonder before them.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 And my eye is dim from sorrow, And my members—all of them—as a shadow.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 The upright are astonished at this, and the innocent stirs himself up against the profane.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 And the righteous lays hold [on] his way, And the clean of hands adds strength.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 But please return and come in, all of you, And I do not find a wise man among you.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 My days have passed by, My plans have been broken off, The possessions of my heart!
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 They appoint night for day, Light [is] near because of darkness.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 To corruption I have called: You [are] my father. To the worm: My mother and my sister.
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 And where [is] my hope now? Indeed, my hope, who beholds it?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
