Job 16
1 And Job answers and says:
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 “I have heard many such things, Miserable comforters [are] you all.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Is there an end to words of wind? Or what emboldens you that you answer?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 I also, like you, might speak, If your soul were in my soul’s stead. I might join against you with words, And nod at you with my head.
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 I might harden you with my mouth, And the moving of my lips might be sparing.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 If I speak, my pain is not restrained, And I cease—what goes from me?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 Only, now, it has wearied me; You have desolated all my company,
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 And You loathe me, For it has been a witness, And my failure rises up against me, It testifies in my face.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 His anger has torn, and He hates me, He has gnashed at me with His teeth, My adversary sharpens His eyes for me.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 They have gaped on me with their mouth, In reproach they have struck my cheeks, Together they set themselves against me.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 God shuts me up to the perverse, And turns me over to the hands of the wicked.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 I have been at ease, and He breaks me, And He has laid hold on my neck, And He breaks me in pieces, And He raises me to Him for a mark.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 His archers go around against me. He split my reins, and does not spare, He pours out my gall to the earth.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 He breaks me—breach on breach, He runs on me as a mighty one.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 I have sewed sackcloth on my skin, And have rolled my horn in the dust.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face is foul with weeping, And on my eyelids [is] death-shade.
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 Not for violence in my hands, And my prayer [is] pure.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth, do not cover my blood! And let there not be a place for my cry.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Also, now, behold, my witness [is] in the heavens, And my testifier in the high places.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 My interpreter [is] my friend, My eye has dropped to God;
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 And He reasons for a man with God, As a son of man for his friend.
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 When a few years come, Then I go [on] the path of no return.”
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
