Job 13
1 “Behold, my eye has seen all, My ear has heard, and it attends to it.
Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 According to your knowledge I have known—also I. I am not more fallen than you.
Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Yet I speak for the Mighty One, And I delight to argue for God.
Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 And yet, you [are] forgers of falsehood, Physicians of nothing—all of you,
Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 O that you would keep perfectly silent, And it would be to you for wisdom.
Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Please hear my argument, And attend to the pleadings of my lips,
Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Do you speak perverseness for God? And do you speak deceit for Him?
Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Do you accept His face, if you strive for God?
Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Is [it] good that He searches you, If, as one mocks at a man, you mock at Him?
Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 He surely reproves you, if you accept faces in secret.
Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Does His excellence not terrify you? And His dread fall on you?
Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Your remembrances [are] allegories of ashes, For high places of clay [are] your heights.
Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Keep silent from me, and I speak, And pass over me what will.
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Why do I take my flesh in my teeth? And my soul put in my hand?
Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Behold, He slays me—I do not wait! Only, I argue my ways to His face.
Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Also—He [is] to me for salvation, For the profane do not come before Him.
Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Hear my word diligently, And my declaration with your ears.
Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Now behold, I have set the cause in order, I have known that I am righteous.
Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Who [is] he that strives with me? For now I keep silent and gasp.
Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Only two things, O God, do with me, Then I am not hidden from Your face:
Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Put Your hand far off from me, And do not let Your terror terrify me.
Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 And You call, and I answer, Or—I speak, and You answer me.
Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
23 How many iniquities and sins do I have? Let me know my transgression and my sin.
Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Why do You hide Your face? And reckon me for an enemy to You?
Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Do You terrify a leaf driven away? And do You pursue the dry stubble?
Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 For You write bitter things against me, And cause me to possess iniquities of my youth,
Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 And you put my feet in the stocks, And observe all my paths—You set a print on the roots of my feet,
Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 And he, as a rotten thing, wears away, A moth has consumed him as a garment.”
Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
