Job 10
1 “My soul has been weary of my life, I leave off my talking to myself, I speak in the bitterness of my soul.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 I say to God, Do not condemn me, Let me know why You strive [with] me.
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Is it good for You that You oppress? That You despise the labor of Your hands, And shine on the counsel of the wicked?
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Do you have eyes of flesh? Do You see as man sees?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 [Are] Your days as the days of man? Your years as the days of a man?
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 That You inquire for my iniquity, And seek for my sin?
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 For You know that I am not wicked, And there is no deliverer from Your hand.
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Your hands have taken pains about me, And they make me together all around, And You swallow me up!
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Please remember That You have made me as clay, And You bring me back to dust.
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Do You not pour me out as milk? And curdle me as cheese?
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 Skin and flesh You put on me, And fence me with bones and sinews.
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 Life and kindness You have done with me. And Your inspection has preserved my spirit.
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 And these You have laid up in Your heart, I have known that this [is] with You.
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 If I sinned, then You have observed me, And do not acquit me from my iniquity,
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 If I have done wickedly—woe to me, And righteously—I do not lift up my head, Full of shame—then see my affliction,
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 And it rises—as a lion You hunt me. And You turn back—You show Yourself wonderful in me.
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 You renew Your witnesses against me, and multiply Your anger with me, Changes and warfare [are] with me.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 And why from the womb Have You brought me forth? I expire, and the eye does not see me.
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 I am as [if] I had not been, I am brought from the belly to the grave,
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Are my days not few? Cease then, and put from me, And I brighten up a little,
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 Before I go, and do not return, To a land of darkness and death-shade,
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 A land of obscurity as thick darkness, Death-shade—and no order, And the shining [is] as thick darkness.”
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
