Job 10
1 “My soul has been weary of my life, I leave off my talking to myself, I speak in the bitterness of my soul.
Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
2 I say to God, Do not condemn me, Let me know why You strive [with] me.
Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
3 Is it good for You that You oppress? That You despise the labor of Your hands, And shine on the counsel of the wicked?
Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4 Do you have eyes of flesh? Do You see as man sees?
Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
5 [Are] Your days as the days of man? Your years as the days of a man?
Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
6 That You inquire for my iniquity, And seek for my sin?
Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
7 For You know that I am not wicked, And there is no deliverer from Your hand.
Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
8 Your hands have taken pains about me, And they make me together all around, And You swallow me up!
Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
9 Please remember That You have made me as clay, And You bring me back to dust.
Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
10 Do You not pour me out as milk? And curdle me as cheese?
Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
11 Skin and flesh You put on me, And fence me with bones and sinews.
Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
12 Life and kindness You have done with me. And Your inspection has preserved my spirit.
Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
13 And these You have laid up in Your heart, I have known that this [is] with You.
Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
14 If I sinned, then You have observed me, And do not acquit me from my iniquity,
Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
15 If I have done wickedly—woe to me, And righteously—I do not lift up my head, Full of shame—then see my affliction,
Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
16 And it rises—as a lion You hunt me. And You turn back—You show Yourself wonderful in me.
Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
17 You renew Your witnesses against me, and multiply Your anger with me, Changes and warfare [are] with me.
Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
18 And why from the womb Have You brought me forth? I expire, and the eye does not see me.
Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 I am as [if] I had not been, I am brought from the belly to the grave,
Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 Are my days not few? Cease then, and put from me, And I brighten up a little,
Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
21 Before I go, and do not return, To a land of darkness and death-shade,
Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
22 A land of obscurity as thick darkness, Death-shade—and no order, And the shining [is] as thick darkness.”
Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
