Jeremiah 8
1 “At that time,” A declaration of YHWH, “They bring the bones of the kings of Judah, And the bones of its princes, And the bones of the priests, And the bones of the prophets, And the bones of inhabitants of Jerusalem, Out of their graves,
Siihen aikaan, sanoo Herra, pitää Juudan kuningasten luut, ja hänen päämiestensä luut, pappein luut, ja prophetain luut, ja Jerusalemissa asuvaisten luut, heitettämän ulos heidän haudoistansa
2 And have spread them to sun, and to moon, And to all the host of the heavens, that they have loved, And that they have served, And that they have walked after, And that they have sought, And to which they have bowed themselves, They are not gathered, nor buried, They are for dung on the face of the ground.
Ja ne pitää hajoitettaman auringon, kuun ja kaiken taivaan sotajoukon alle, joita he rakastaneet, palvelleet, seuranneet, etsineet ja rukoilleet ovat; ei he pidä enään koottaman eikä haudattaman, vaan pitää oleman lokana maassa.
3 And death is chosen rather than life By all the remnant who are left of this evil family, In all the remaining places, to where I have driven them,” A declaration of YHWH of Hosts.
Ja kaikki jääneet tästä pahasta kansasta, missä ikänä paikassa he ovat, johon minä heitä ajanut olen, pitää paremmin tahtoman olla kuolleina kuin elävinä, sanoo Herra Zebaot.
4 “And you have said to them, Thus said YHWH: Do they fall, and not rise? Does he turn back, and not return?
Ja sinun pitää heille sanoman: näin sanoo Herra: kussa on joku, jos hän lankee, joka ei jälleen mielellänsä nouse? kussa on joku, joka käy eksyksissä, eikö hän mielellänsä jälleen oikialle tielle tule?
5 Why has this people of Jerusalem Turned back—a continuous backsliding? They have kept hold on deceit, They have refused to turn back.
Miksi siis tämä Jerusalemin kansa tahtoo käydä eksyksissä palajamatta? ja riippuvat niin kovin valheessa, ettei he millään tavalla anna kääntää itseänsä pois?
6 I have given attention, indeed, I listen, They do not speak right, No man has sighed over his wickedness, Saying, What have I done? Everyone has turned to his courses, As a horse is rushing into battle.
Minä havaitsen ja kuulen, ettei he oikein opeta; ei ole yhtään, joka katuu pahuuttansa ja sanoo: mitä minä tein? He juoksevat kaikki juoksuansa niinkuin ankara hevonen sodassa.
7 Even a stork in the heavens has known her seasons, And turtle, and swallow, and crane, Have watched the time of their coming, And—My people have not known the judgment of YHWH.
Haikara taivaan alla tietää aikansa, mettinen, kurki ja pääskynen huomaitsevat aikansa, kuin heidän pitää tuleman jälleen; vaan minun kansani ei tiedä Herran oikeutta.
8 How do you say, We [are] wise, And the Law of YHWH [is] with us? Surely, behold, it has worked falsely, The false pen of scribes.
Kuinka te siis taidatte sanoa: me olemme viisaat, ja meillä on Herran laki? Katso, se on totisesti kuitenkin valhe, mitä kirjanoppineet kirjoittavat.
9 The wise have been ashamed, They have been frightened, and are captured, Behold, they kicked against a word of YHWH, And what wisdom do they have?
Sentähden pitää senkaltaiset opettajat häväistämän, peljätettämän ja otettaman kiinni: katso, he ovat hyljänneet Herran sanan, mitä viisautta pitäis heillä oleman?
10 Therefore, I give their wives to others, Their fields to dispossessors, For from the least even to the greatest, Everyone is gaining dishonest gain, From prophet even to priest, everyone is dealing falsely.
Sentähden annan minä heidän emäntänsä muukalaisille ja heidän peltonsa niille, jotka heitä karkoittavat; sillä he ovat kaikki ahneudelta voitetut, pienimmästä niin suurimpaan, papit ja prophetat opettavat kaikki valhetta.
11 And they heal the breach of the daughter of My people slightly, Saying, Peace, peace! And there is no peace.
Ja rohkaisevat minun kansani tytärtä onnettomuudessansa, sitä turhana pitämään, ja sanovat: rauha, rauha, ja rauhaa ei olekaan.
12 They were ashamed when they did abomination! Indeed, they are not ashamed at all, And they have not known blushing, Therefore, they fall among falling ones, They stumble in the time of their inspection, said YHWH.
Sentähden pitää heidän häpiään tuleman, että he kauhistuksen tekevät; ja vaikka he tahtovat ilman häväistystä olla, eikä taida hävetä, kuitenkin pitää heidän lankeeman toinen toisensa päälle, ja kuin minä heitä kuritan, silloin pitää heidän lankeeman, sanoo Herra.
13 I utterly consume them,” A declaration of YHWH, “There are no grapes in the vine, Indeed, there are no figs in the fig tree, And the leaf has faded, And the strength they have passes from them.
Minä tahdon heitä niin poimia, sanoo Herra, ettei yhtäkään viinimarjaa pidä viinapuussa oleman, eikä yhtäkään fiikunapuussa, lehdet pitää variseman; ja se, minkä minä heille antanut olen, pitää heiltä otettaman pois.
14 Why are we sitting still? Be gathered, and we go into the fortified cities, And we are silent there, For our God YHWH has made us silent, Indeed, He causes us to drink water of gall, For we have sinned against YHWH.
Miksi me niin alallamme istumme? Kootkaat teitänne, käykäämme vahvoihin kaupunkeihin ja odottakaamme niissä apua: sillä Herra meidän Jumalamme on meidän käskenyt odottaa, ja juottanut meitä katkeralla siemenellä, että me niin teimme Herraa vastaan syntiä.
15 Looking for peace—and there is no good, For a time of healing, and behold—terror.
Odota rauhaa ja terveyden aikaa, ehkei mitään hyvää ole käsissä, ja että te parannettaisiin, ehkei muuta ole kuin hämmästys.
16 The snorting of his horses has been heard from Dan, From the voice of the neighings of his mighty ones, All the land has trembled, And they come in and consume the land and its fullness, The city and the inhabitants in it.
Jo nyt kuuluu hamasta Danista hevosten hirnuminen, ja heidän orhiinsa korskuvat, niin että kaikki maa järisee. He tulevat ja syövät maan, ja kaikki mitä siinä on, kaupungin ja sen asuvaiset.
17 For behold, I am sending serpents among you, Vipers that have no charmer, And they have bitten you,” A declaration of YHWH.
Sillä katso, minä lähetän kärmeet ja basiliskit teidän sekaanne, joita ei auta lumoomaan; vaan niiden pitää teitä pistämän, sanoo Herra.
18 My sorrow [is] beyond comfort, My heart [is] sick in me.
Minun virvoitukseni on murheella sekoitettu, ja minun sydämeni on nääntynyt.
19 Behold, the voice of a cry of the daughter of my people from a far-off land, Is YHWH not in Zion? Is her King not in her? “Why have they provoked Me with their carved images, With the vanities of a foreigner?”
Katso, minun kansani tyttären pitää vieraalta maalta huutaman: eikö Herra tahdo enään olla Zionissa? eli eikö hänellä enään ole kuningasta? Miksi he vihoittivat minun kuvillansa ja turhalla vieraan jumalan palveluksella?
20 Harvest has passed, summer has ended, And we have not been saved.
Elonaika on mennyt edes, suvi on loppunut, ja ei meille ei ole apua tullut.
21 For a breach of the daughter of my people I have been broken, I have been dark, Astonishment has seized me.
Minä suren suuresti, että minun kansani tytär, niin turmeltu on; minä surkuttelen ja olen hämmästyksissä.
22 Is there no balm in Gilead? Is there no physician there? Why has the health of the daughter of my people not gone up?
Eikö Gileadissa ole voidetta, eli eikö siellä ole parantajaa? miksi ei minun kansani tytär ole terveeksi tehty?
