< Acts 8 >
1 And Saul was assenting to his death, and there came in that day a great persecution on the Assembly in Jerusalem, all were also scattered abroad in the regions of Judea and Samaria, except the apostles;
Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit.
2 and devout men carried Stephen away, and made great lamentation over him;
Ja muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat Stefanuksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.
3 and Saul was making havoc of the Assembly, entering into every house, and dragging away men and women, giving them up to prison;
Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.
4 they then indeed, having been scattered, went abroad proclaiming good news—the word.
Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.
5 And Philip having gone down to a city of Samaria, was preaching the Christ to them;
Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta.
6 the multitudes were also giving heed to the things spoken by Philip, with one accord, in their hearing and seeing the signs that he was doing,
Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
7 for unclean spirits came forth from many who were possessed, crying with a loud voice, and many who have been paralytic and lame were healed,
Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani.
8 and there was great joy in that city.
Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.
9 And a certain man, by name Simon, was previously in the city using magic, and amazing the nation of Samaria, saying himself to be a certain great one,
Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri;
10 to whom they were all giving heed, from small to great, saying, “This one is the great power of God”;
ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: "Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan 'suureksi'".
11 and they were giving heed to him, because of his having amazed them for a long time with deeds of magic.
Ja he kuuntelivat häntä sentähden, että hän kauan aikaa oli noituuksillaan heitä hämmästyttänyt.
12 And when they believed Philip, proclaiming good news, the things concerning the Kingdom of God and the Name of Jesus Christ, they were immersed—both men and women;
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
13 and Simon himself also believed, and having been immersed, he was continuing with Philip, beholding also signs and mighty acts being done, he was amazed.
Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi.
14 And the apostles in Jerusalem having heard that Samaria has received the word of God, sent Peter and John to them,
Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
15 who having come down prayed concerning them, that they may receive the Holy Spirit—
Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
16 for as yet He was fallen on none of them, and only they have been immersed—into the Name of the Lord Jesus;
sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
17 then they were laying hands on them, and they received the Holy Spirit.
Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
18 And Simon, having beheld that through the laying on of the hands of the apostles the Holy Spirit is given, brought money before them,
Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa
19 saying, “Give also to me this authority, that on whomsoever I may lay the hands, he may receive the Holy Spirit.”
ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen".
20 And Peter said to him, “Your silver with you—may it be to destruction! Because you thought to possess the gift of God through money;
Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.
21 you have neither part nor lot in this thing, for your heart is not right before God;
Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.
22 convert, therefore, from this your wickedness, and implore God, if then the purpose of your heart may be forgiven you,
Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa-jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan.
23 for in the gall of bitterness, and bond of unrighteousness, I perceive you being.”
Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."
24 And Simon answering, said, “Implore for me to the LORD, that nothing may come on me of the things you have spoken.”
Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet".
25 They indeed, therefore, having testified fully, and spoken the word of the LORD, turned back to Jerusalem; they also proclaimed good news in many villages of the Samaritans.
Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.
26 And a messenger of the LORD spoke to Philip, saying, “Arise, and go on toward the south, on the way that is going down from Jerusalem to Gaza.” (This is desolate.)
Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio".
27 And having arisen, he went on, and behold, a man of Ethiopia, a eunuch, a man of rank, of Candace the queen of the Ethiopians, who was over all her treasure, who had come to Jerusalem to worship;
Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
28 he was also returning, and is sitting on his chariot, and he was reading the prophet Isaiah.
ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.
29 And the Spirit said to Philip, “Go near, and be joined to this chariot”;
Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja".
30 and Philip having run near, heard him reading the prophet Isaiah and said, “Do you then know what you read?”
Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?"
31 And he said, “Why, how am I able, if someone may not guide me?” He called Philip also, having come up, to sit with him.
Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?" Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
32 And the passage of the Writing that he was reading was this: “He was led as a sheep to slaughter, And as a lamb before his shearer is silent, So He does not open His mouth;
Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa.
33 In His humiliation His judgment was taken away, And His generation—who will declare? Because His life is taken from the earth.”
Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä."
34 And the eunuch answering Philip said, “I beg you, about whom does the prophet say this? About himself, or about some other one?”
Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"
35 And Philip having opened his mouth, and having begun from this Writing, proclaimed good news to him—Jesus.
Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
36 And as they were going on the way, they came on some water, and the eunuch said, “Behold, water; what hinders me to be immersed?”
Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
37 [[And Philip said, “If you believe out of all the heart, it is lawful”; and he answering said, “I believe Jesus Christ to be the Son of God”; ]]
38 and he commanded the chariot to stand still, and they both went down to the water, both Philip and the eunuch, and he immersed him;
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
39 and when they came up out of the water, the Spirit of the LORD snatched up Philip, and the eunuch saw him no more, for he was going on his way rejoicing;
Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.
40 and Philip was found at Azotus, and passing through, he was proclaiming good news to all the cities, until his coming to Caesarea.
Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan.