2 Samuel 5

1 And all the tribes of Israel come to David, to Hebron, and speak, saying, “Behold, we [are] your bone and your flesh;

Ja Israelin kaikki sukukunnat tulivat Davidin tykö Hebroniin, ja puhuivat sanoen: katso, sinun luus ja lihas me olemme.

2 also thus far, in Saul’s being king over us, you have been he who is bringing out and bringing in Israel, and YHWH says to you, You feed My people Israel, and you are for leader over Israel.”

Ja aina ennen, kuin Saul oli meidän kuninkaamme, johdatit sinä Israelin ulos ja sisälle, ja Herra on sinulle sanonut: sinun pitää minun kansaani Israelia kaitseman ja Israelin päämiehen oleman.

3 And all [the] elderly of Israel come to the king, to Hebron, and King David makes a covenant with them in Hebron before YHWH, and they anoint David for king over Israel.

Ja kaikki kansan vanhimmat Israelista tulivat kuninkaan tykö Hebroniin, ja kuningas David teki heidän kanssansa liiton Herran edessä Hebronissa; ja he voitelivat Davidin Israelin kuninkaaksi.

4 A son of thirty years [is] David in his being king; he has reigned [for] forty years;

Ja David oli kolmenkymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi neljäkymmentä ajastaikaa.

5 he reigned over Judah in Hebron [for] seven years and six months, and in Jerusalem he reigned [for] thirty-three years, over all Israel and Judah.

Hebronissa hän hallitsi Juudaa seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta; mutta Jerusalemissa hän hallitsi kaikkea Israelia ja Juudaa kolmeneljättäkymmentä vuotta.

6 And the king goes, and his men, to Jerusalem, to the Jebusite, the inhabitant of the land, and they speak to David, saying, “You do not come in here, except [that] you turn aside the blind and the lame,” saying, “David does not come in here.”

Ja kuningas meni ja hänen miehensä Jerusalemiin Jebusilaisia vastaan, jotka maalla asuivat. Ja he sanoivat Davidille: ei sinun pidä tänne tuleman, vaan sokiat ja ontuvat pitää sinun täältä pois ajaman; ja he ajattelivat, ettei Davidin pitänyt sinne tuleman.

7 And David captures the fortress of Zion, it [is] the City of David.

Mutta David voitti Zionin linnan, se on Davidin kaupunki.

8 And on that day David says, “Anyone striking the Jebusite, let him go up by the watercourse (and the lame and the blind—the hated of David’s soul).” Therefore they say, “The blind and lame—he does not come into the house.”

Ja sinä päivänä sanoi David: jos joku lyö Jebusilaiset, ja tarttuu heidän rästäänsä alaisiin ja lyö sokiat ja ontuvat, joita Davidin sielu vihaa (hänen pitää pään ja ylimmäisen oleman); josta heillä on sananlasku: ei yhtään sokiaa ja ontuvaa päästetä huoneesen.

9 And David dwells in the fortress, and calls it the City of David, and David builds all around, from Millo and inward,

Ja David asui linnassa ja kutsui sen Davidin kaupungiksi; ja David rakensi sen ympäri Millosta, niin myös sisällisen puolen.

10 and David goes, going on and becoming great, and YHWH, God of Hosts, [is] with him.

Ja David menestyi ja enentyi, ja Herra Jumala Zebaot oli hänen kanssansa.

11 And Hiram king of Tyre sends messengers to David, and cedar-trees, and craftsmen of wood, and craftsmen of stone, for walls, and they build a house for David,

Niin Hiram, Tyron kuningas, lähetti sanansaattajat Davidin tykö, ja sedripuita, ja puuseppiä, ja seinäkivien hakkaajia, jotka rakensivat Davidin huoneen.

12 and David knows that YHWH has established him for king over Israel, and that He has lifted up his kingdom, because of His people Israel.

Ja David ymmärsi Herran vahvistaneeksi hänen Israelin kuninkaaksi ja korottaneeksi hänen valtakuntansa, kansansa Israelin tähden.

13 And again David takes concubines and wives out of Jerusalem, after his coming from Hebron, and again there are born to David sons and daughters.

Niin David otti Jerusalemista vielä usiampia jalkavaimoja ja emäntiä, sittekuin hän tuli Hebronista. Ja Davidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä.

14 And these [are] the names of those born to him in Jerusalem: Shammuah, and Shobab, and Nathan, and Solomon,

Ja nämät ovat heidän nimensä, jotka hänelle Jerusalemissa syntyivät: Sammua, Sobab, Natan ja Salomo,

15 and Ibhar, and Elishua, and Nepheg, and Japhia,

Jibhar, Elisua, Nepheg ja Japhia,

16 and Elishama, and Eliada, and Eliphalet.

Elisama, Eliada ja Eliphalet.

17 And the Philistines hear that they have anointed David for king over Israel, and all the Philistines come up to seek David, and David hears, and goes down to the fortress,

Ja kuin Philistealaiset kuulivat Davidin voidelluksi Israelin kuninkaaksi, nousivat kaikki Philistealaiset etsimään Davidia. Ja kuin David sen kuuli, niin hän meni linnaan.

18 and the Philistines have come, and are spread out in the Valley of Rephaim.

Mutta Philistealaiset tulivat ja sioittivat itsensä Rephaimin laaksoon.

19 And David asks of YHWH, saying, “Do I go up to the Philistines? Do You give them into my hand?” And YHWH says to David, “Go up, for I certainly give the Philistines into your hand.”

Ja David kysyi Herralta, sanoen: menenkö minä Philistealaisia vastaan? ja annatkos heitä minun käteeni? Ja Herra sanoi Davidille: mene, sillä minä annan tosin Philistealaiset sinun käsiis.

20 And David comes to Ba‘al-Perazim, and David strikes them there, and says, “YHWH has broken forth [on] my enemies before me, as the breaking forth of waters”; therefore he has called the name of that place Ba‘al-Perazim.

Ja David tuli BaalPeratsimiin, ja David löi heidät siinä, ja sanoi: Herra on minun viholliseni eroittanut minun edestäni, niinkuin vesi erkanee toinen toisestansa; siitä kutsutaan se paikka BaalPeratsim.

21 And they forsake their idols there, and David and his men lift them up.

Ja he jättivät siihen epäjumalansa; mutta David ja hänen väkensä ottivat ne pois.

22 And the Philistines add again to come up, and are spread out in the Valley of Rephaim,

Ja Philistealaiset vielä nousivat ja sioittivat itsensä Rephaimin laaksoon.

23 and David asks of YHWH, and He says, “You do not go up, turn around to their rear, and you have come to them from the front [[or in front]] of the mulberries,

Niin David kysyi Herralta, ja hän vastasi: ei sinun pidä menemän alas, mutta tule takaa heidän ympärinsä, ettäs tulet heitä vastaan fikunapuiden kohdalla.

24 and it comes to pass, in your hearing the sound of a stepping in the tops of the mulberries, then you move sharply, for then YHWH has gone out before you to strike in the camp of the Philistines.”

Ja kuin sinä kuulet fikunapuun latvat kahisevan, niin kulje; sillä Herra on silloin lähtenyt ulos sinun etees, lyömään Phlistealaisten sotajoukkoa.

25 And David does so, as YHWH commanded him, and strikes the Philistines from Geba to your coming to Gazer.

David teki niinkuin Herra oli hänelle käskenyt, ja löi Philistealaiset hamasta Gebasta siihenasti kuin Gaseriin tullaan,