Psalms 81
1 “To the chief musician upon Gittith; by Assaph.” Sing aloud unto God our strength: shout joyfully unto the God of Jacob.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Lift up psalm, and bring hither the timbrel, the pleasant harp with the psaltery.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Blow on the new moon the cornet, at the time appointed, on the day of our feast.
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 For this is a statute for Israel, an ordinance by the God of Jacob.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 As a testimony in Joseph did he ordain it, when he went out over the land of Egypt. The language of one I had not known did I hear.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 I removed from the burden his shoulder: his hands left behind the burden-basket.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 In distress thou didst call, and I delivered thee; I answered thee in the secret of the thunder: I proved thee at the waters of Meribah. (Selah)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Hear, O my people, and I will give warning unto thee; O Israel, if thou wouldst but hearken unto me!
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 There shall not be among thee a foreign God; nor shalt thou bow thyself down to any strange God.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 I am the Lord thy God, who have brought thee up out of the land of Egypt: open wide thy mouth, and I will fill it.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 But my people did not hearken to my voice; and Israel was not willing [to follow] me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 So I let them go in the stubbornness of their own hearts: and they walked in their own counsels.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 Oh that my people would hearken unto me, that Israel would walk in my ways!
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 In a little while would I subdue their enemies, and against their adversaries would I turn my hand.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 The haters of the Lord should offer flattery unto him; but their time should endure for ever.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 And he would feed him with the best of wheat: and out of the rock would I satisfy thee with honey.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
