Psalms 69
1 “To the chief musician upon Shoshannim, by David.” Save me, O God; for the waters are come even to threaten my life.
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
2 I am sunk in the mire of the deep, where there is no standing; I am come into the depths of the waters, and the flood overfloweth me.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
3 I am weary of my calling; my throat is hoarse; my eyes fail, while I hope for my God.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
4 More than the hairs of my head are those that hate me without a cause; numerous are those that would destroy me, that are my enemies wrongfully: what I have not robbed shall I now restore.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
5 O God, thou art well aware of my folly, and my guilty deeds are from thee not hidden.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
6 Let not those that wait on thee, O Lord Eternal of hosts, be made ashamed through me: let not those that seek thee be confounded through me, O God of Israel.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
7 Because for thy sake have I borne reproach, hath confusion covered my face.
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
8 A stranger am I become unto my brothers, and an alien unto my mother's children.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
9 Because the zeal for thy house hath devoured me; and the reproaches of those that reproached thee are fallen upon me.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
10 When I wept at the fasting of my soul, it became a reproach to me.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
11 And when I made sackcloth my garment, I became a proverb to them.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
12 Those that sit in the gate talk against me; and [about me make] songs the drinkers of strong drink.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
13 But as for me, I direct my prayer unto thee, O Lord, in a time of favor; O God, in the multitude of thy kindness: answer me in the truth of thy salvation.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
14 Deliver me out of the mire, that I may not sink: let me be delivered from those that hate me, and out of the depths of the waters.
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Let not the flood of waters overflow me, and let not the deep swallow me up, and let not the pit close its mouth upon me.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
16 Answer me, O Lord; for thy kindness is good: according to the multitude of thy mercies turn thou unto me.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
17 And hide not thy face from thy servant; for I am in distress: make haste and answer me.
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
18 Draw nigh unto my soul, and redeem it: because of my enemies do thou ransom me.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
19 Thou well knowest my reproach, and my shame, and my confusion: before thee are all my assailants.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
20 Reproach hath broken my heart; and I am sick; and I waited for pity, but there was none; and for comforters, but I found none.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
21 And they put into my food gall; and in my thirst they give me vinegar to drink.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
22 May [then] their table become a snare before them: and to those that are at peace, a trap.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
23 May their eyes become dark, that they cannot see; and make their loins continually to waver.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
24 Pour out over them thy indignation, and let the heat of thy anger overtake them.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
25 May their palace become desolate: in their tents let no one dwell.
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
26 For whom thou hast smitten they persecute; and of the pain of those whom thou but wounded do they converse.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
27 Lay guilt upon their guilt; and let them not come into thy righteousness.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
28 Let them be blotted out of the book of the living; and with the righteous let them not be written down.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
29 But I am poor and suffering: let thy salvation, O God, set me up on high.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
30 I will praise the name of God with song, and will magnify him with thanksgiving.
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
31 And this will please the Lord better than an ox or bullock having horns and cloven hoofs.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
32 The meek will see this, and be rejoiced: ye that seek God, and your heart shall revive.
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
33 For the Lord listeneth unto the needy, and his prisoners he despiseth not.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
34 Let heaven and earth praise him, the seas, and every thing that moveth therein.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
35 For God will save Zion, and will build the cities of Judah: that they may abide there, and have it in possession:
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
36 And the seed of his servants shall inherit it; and they that love his name shall dwell therein.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
