Psalms 68
1 “To the chief musician, by David, a Psalm or song.” Oh that God would arise, that his enemies might be scattered, and those that hate him might flee before him.
Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Nouskaan Jumala, että hänen vihollisensa hajoitettaisiin; ja jotka häntä vihaavat, paetkaat hänen edestänsä.
2 As smoke is driven off, so drive them away: as wax melteth before the fire, so let the wicked perish at the presence of God.
Aja heitä pois, niinkuin savu ajetaan pois; niinkuin vedenvaha sulaa tulen edessä, niin hukkukaan jumalattomat Jumalan kasvoin edessä.
3 But the righteous shall rejoice; they shall exult before God: yea, they shall be exceedingly joyful.
Mutta vanhurskaat riemuitkaan ja iloitkaan Jumalan edessä, ja riemuitkaan ilossa.
4 Sing unto God, sing praises to his name; extol him who rideth upon the heavens: the Everlasting is his name, and rejoice before him.
Veisatkaan Jumalalle, veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; tehkäät hänelle tietä, joka istuu ylimmäisten taivasten päällä; hänen nimensä on Herra, ja iloitkaat hänen edessänsä.
5 A father of the fatherless, and a judge of the widows, is God in his holy habitation.
Joka on orpoin isä ja leskein tuomari: hän on Jumala pyhässä asumisessansa.
6 God places those who are solitary in the midst of their families: he bringeth out those who are bound unto happiness; but the rebellious dwell in a dry land.
Jumala, joka yksinäisten antaa asua huoneessa, ja vie vangit ulos oikeudella; mutta vastahakoiset asuvat kuivassa.
7 O God, when thou didst go forth before thy people, when thou didst tread along through the wilderness—Selah—
Jumala, koskas kävit kansas edellä, koskas vaelsit korvessa, (Sela)
8 The earth quaked, also the heavens dropped at the presence of God, yea, this Sinai, at the presence of God, the God of Israel.
Niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan edessä: tämä Sinai, Jumalan edessä, joka Israelin Jumala on.
9 Rain of beneficence didst thou pour down, O God, whereby thou didst truly strengthen thy heritage, when it was weary.
Mutta nyt sinä, Jumala, annat armollisen sateen, ja virvoitat perimises, joka väsynyt on.
10 Thy assembly dwelt therein: thou didst prepare it with thy goodness for the afflicted [people]. O God,
Että sinun laumas siinä asuis: Jumala, sinä virvoitat hyvyydelläs raadolliset.
11 The Lord gave [happy] tidings; they are published by the female messengers, a numerous host.
Herra antaa sanan suurella evankelistain joukolla.
12 The kings of the armies flee away—flee away: yet she that tarried at home divideth the spoil.
Sotaväen kuninkaat pakenevat, he pakenevat; ja kotona asuva jakaa saaliit.
13 When ye lie still between the folds [of your cattle], [ye will be like] the wings of the dove covered with sliver, and her pinions shining with flaming gold.
Kuin te tarhain välissä makaatte, niin mettisen sulat ovat silatut hopialla, ja hänen siipensä ruskialla kullalla.
14 When the Almighty scattered kings in the midst of her, then even in darkness shone light [as pure] as snow.
Kuin Kaikkivaltias siinä joka paikassa kuninkaat levittää, niin Zalmonissa valaisee kuin lumi.
15 A mountain of God is the mount of Bashan; many peaks hath the mount of Bashan.
Jumalan vuori on hedelmällinen vuori: korkia vuori on se hedelmällinen vuori.
16 Why watch ye enviously, ye many-peaked mountains, yonder mountain which God hath chosen for his residence? yea, the Lord will also dwell [there] for ever.
Miksi te, suuret vuoret, kippaatte? Tämä on Jumalan vuori, jossa hän mielistyy asumaan; ja Herra asuu siellä ijankaikkisesti.
17 The chariots of God are two myriads; thousands of angels [follow him]: the Lord is among them: so is Sinai holy [among mountains].
Jumalan rattaita on monta tuhatta kertaa tuhatta: Herra on heissä, pyhässä Sinaissa.
18 Thou didst ascend on high, lead away captives, receive gifts among men, yea, even the rebellious, to dwell among them. O Lord God.
Sinä astuit ylös korkeuteen, ja olet vangiksi ottanut vankeuden. Sinä olet lahjoja saanut ihmisille: vastahakoiset myös, että Herra Jumala siellä kumminkin asuu.
19 Blessed be the Lord; day by day he loadeth us [with benefits]; our God is our salvation. (Selah)
Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme; mutta hän myös auttaa meitä, (Sela)
20 Our God is to us the God of salvation: and by the Eternal the Lord are the escapes from death.
Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.
21 But God will crush the head of his enemies, the hairy skull of him who walketh in his guiltiness.
Mutta Jumala särkee vihollistensa pään heidän päänlakeinsa kanssa, jotka pysyvät heidän synneissänsä.
22 The Lord hath said, From Bashan will I bring back, I will bring back from the depths of the sea:
Herra sanoo: minä palautan (muutamat) lihavista; meren syvyydestä minä heitä palautan,
23 In order that thou mayest wade with thy feet in blood, feeding the tongue of thy dogs from the enemies' blood.
Että sinun jalkas tulis painetuksi veressä, ja koirais kieli sinun vihollisistas.
24 Men see thy goings forth, O God! the goings forth of my God, my King, into the sanctuary.
He näkivät, Jumala, kuinkas vaellat; kuinkas, minun Jumalani ja kuninkaani, pyhässä vaellat:
25 First come singers, then follow players on instruments, in the midst of maidens playing on timbrels.
Laulajat käyvät edellä, ja sitte leikarit piikain seassa, jotka kanteleita soittavat.
26 In assemblies bless ye God, [praise] the Lord, ye sprung from Israel's fountain.
Kiittäkäät Herraa Jumalaa seurakunnissa, te Israelin lähteestä.
27 There Benjamin the youngest leadeth them on, the princes of Judah in purple robes, the princes of Zebulun, the princes of Naphtali.
Siellä hallitsee heitä vähä Benjamin, Juudan päämiehet joukkoinensa, Zebulonin päämiehet, Naphtalin päämiehet.
28 Thy God hath ordained the rule to thee: strengthen, O God, what thou hast wrought for us.
Sinun Jumalas on käskenyt sinun olla väkevän: vahvista Jumala se, minkä sinä meissä tehnyt olet.
29 Because of thy temple over Jerusalem shall kings bring presents unto thee.
Sinun templis tähden, joka on Jerusalemissa, pitää kuninkaat sinulle lahjoja viemän.
30 Rebuke the wild beasts hiding among the reeds, the troops of steers among the calves of nations, that hasten along with presents of silver. He scattereth nations that are eager for the fight.
Nuhtele ruovon petoa, härkäin laumaa kansain vasikkain kanssa, jotka kumartaen tuovat hopeakankeja: hajoittanut on hän kansat, jotka mielellänsä sotivat.
31 Nobles will come out of Egypt: Ethiopia will stretch forth eagerly her hands unto God.
Egyptin päämiehet tulevat: Etiopia ojentaa käsiänsä Jumalalle.
32 Kingdoms of the earth, sing unto God; sing praises unto the Lord: (Selah)
Te maan valtakunnat, veisatkaat Jumalalle, veisatkaat kiitosta Herralle, (Sela)
33 To him who rideth over the highest heavens, of ancient days: hear! he sendeth forth his voice, the voice of might.
Sille joka asuu taivaissa joka paikassa, hamasta alusta: katso, hän antaa jylinälle voiman.
34 Ascribe ye strength unto God: his excellency is over Israel, and his strength is in the skies.
Antakaat Jumalalle voima: hänen herrautensa on Israelissa, ja hänen voimansa pilvissä.
35 Thou art tremendous, O God, from thy holy residences: O God of Israel, [thou art] he that givest strength and power unto [thy] people. Blessed be God.
Jumala on ihmeellinen pyhässänsä, hän on Israelin Jumala: hän antaa kansalle väen ja voiman: kiitetty olkoon Jumala!
