< Psalms 66 >
1 “To the chief musician, a song or psalm.” Shout joyfully unto God, all ye lands:
Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
2 Sing forth the glory of his name; make glorious his praise.
Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
3 Say unto God, How fear-inspiring is every one of thy works! through the greatness of thy strength will thy enemies yield feigned obedience unto thee.
Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
4 All the lands shall bow themselves down unto thee, and shall sing praises unto thee; they shall sing praises to thy name. (Selah)
Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
5 Come and see the deeds of God: fear-inspiring is his doing toward the children of men.
Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
6 He changed the sea into dry land: through the river they went on foot: there did we rejoice in him.
Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
7 He ruleth by his might for ever; his eyes look upon the nations: the rebellious—these shall not be exalted. (Selah)
Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
8 Bless, O ye people, our God, and cause the voice of his praise to be heard:
Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
9 Who hath appointed our soul to life, and hath not suffered our foot to slip.
Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
10 For thou hast proved us, O God: thou hast refined us, as silver is refined.
Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
11 Thou hast brought us into the net; thou hast placed fetters upon our loins.
Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
12 Thou hast caused men to ride on our head: we entered into fire and into water; but thou broughtest us out to [the enjoyment] of overflowing plenty. a
Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
13 I will enter thy house with burnt-offerings: I will pay unto thee my vows,
Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
14 Which my lips have uttered, and my mouth hath spoken, when I was in distress.
Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
15 Burnt-offerings of fatlings will I offer up unto thee, with the incense of rams; I will prepare steers with he-goats. (Selah)
Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
16 Come, hear, and I will relate, all ye that fear God, what he hath done for my soul.
Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
17 Unto him I cried with my mouth, and a song of extolling was on my tongue.
Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
18 If I had looked on wickedness with my heart, the Lord would not have heard;
Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
19 But verily God hath heard; he hath listened to the voice of my prayer.
Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
20 Blessed be God, who hath not removed my prayer [from him], nor his kindness from me.
Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!