Psalms 44
1 “To the chief musician, for the sons of Korach, a Maskil.” O God, with our ears have we heard, our fathers have told us, deeds which thou hadst done in their days, in times of old.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Thou, with thy hand, didst indeed drive out nations, and plant them; thou didst ill-treat people, and cause them to spread out.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 For not by their sword did they obtain possession of the land, and their own arm brought them no victory; but thy right hand, and thy arm, and the light of thy countenance, because thou hadst given them thy favor.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Thou art my King, O God: ordain salvation for Jacob.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Through thee will we butt down our assailants: through thy name will we tread under foot our opponents.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 For not in my bow will I trust, and my sword shall not help me.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 But thou helpest us against our assailants, and those that hate us thou puttest to shame.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 Of God we boast all the day, and to thy name will we give thanks for ever. (Selah)
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 But [now] thou hast cast off, and put us to the blush, and goest not forth with our armies.
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Thou causest us to turn back from before our assailant: and they who hate us take spoil for themselves.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Thou givest us up like sheep for food, and among the nations hast thou dispersed us.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Thou sellest thy people for no value, and acquirest no gain by their price.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Thou renderest us a reproach to our neighbors, a scorn and a derision to those that are round about us.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Thou renderest us a by-word among the nations, a shaking of the head among the people.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 All the day is my disgrace before me, and the shame of my face covereth me;
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 Because of the voice of him that reproacheth and blasphemeth; by reason of the enemy and him that seeketh vengeance.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 All this is come over us, yet have we not forgotten thee; nor have we dealt falsely by thy covenant;
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Our heart is not moved backward, nor hath our step turned aside from thy path:
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 Even when thou didst crush us in the abode of monsters, and cover us with the shadow of death.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 If we had forgotten the name of our God, or spread forth our hands to a strange God:
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 Would not God search out this? for he knoweth the secrets of the heart.
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 But for thy sake are we slain all the day; we are counted as flocks [destined] for slaughter.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Awake, wherefore wilt thou sleep, O Lord? arise, abandon us not for ever.
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Wherefore wilt thou hide thy face, wilt thou forget our misery, and our oppression?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 For our soul is bowed down to the dust; our body cleaveth unto the earth.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Arise unto our help, and redeem us for the sake of thy kindness.
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
