Psalms 38
1 “A psalm of David, to bring to remembrance.” O Lord, correct me not in thy wrath, nor chastise me in thy fury.
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 For thy arrows have penetrated into me, and thy hand presseth down upon me.
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 There is no soundness in my flesh because of thy indignation: there is no peace in my bones because of my sin.
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 For my iniquities are passed over my head, as a heavy burden are they too heavy for me.
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 Foul, corrupt are my bruises because of my folly.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 I am bent double; I am bowed down to the utmost; all the day long I go about full of grief.
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 For my loins are filled with a burning disease, and there is no soundness in my flesh.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 I am made faint and crushed to the utmost; I cry aloud because of the groaning of my heart.
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 Lord, before thee is all my longing; and my sighing is from thee not hidden.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 My heart is restless, my strength hath left me; and the light of my eyes—that also is no more with me.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 My lovers and my friends stand aloof from my plague; and my kinsmen stand afar off.
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 They also that seek after my life lay snares; and they that wish for my mishap speak wicked falsehoods; and deceits do they devise all the day long.
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 But I, as a deaf man, hear not; and I am as a dumb man that cannot open his mouth.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 Thus am I as a man that heareth not, and in whose mouth are no words of defence.
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 For in thee, O Lord, do I hope: thou wilt answer, O Lord my God.
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 For I said, Perhaps they might rejoice over me: when my foot slippeth, they might magnify themselves over me.
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 For I am prepared for [my] downfall, and my pain is continually before me.
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 For I will tell of my iniquity; I will be grieved because of my sin.
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 But my enemies are strong in life; and numerous are those that hate me wrongfully;
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 They also that repay [me] evil in lieu of good; they hate me bitterly because I pursue what is good.
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 Forsake me not, O Lord: O my God, be not far from me.
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 Make haste to help me, O Lord, my salvation.
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
