Psalms 38
1 “A psalm of David, to bring to remembrance.” O Lord, correct me not in thy wrath, nor chastise me in thy fury.
Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
2 For thy arrows have penetrated into me, and thy hand presseth down upon me.
Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
3 There is no soundness in my flesh because of thy indignation: there is no peace in my bones because of my sin.
Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
4 For my iniquities are passed over my head, as a heavy burden are they too heavy for me.
Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
5 Foul, corrupt are my bruises because of my folly.
Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
6 I am bent double; I am bowed down to the utmost; all the day long I go about full of grief.
Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
7 For my loins are filled with a burning disease, and there is no soundness in my flesh.
Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
8 I am made faint and crushed to the utmost; I cry aloud because of the groaning of my heart.
Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
9 Lord, before thee is all my longing; and my sighing is from thee not hidden.
Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
10 My heart is restless, my strength hath left me; and the light of my eyes—that also is no more with me.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
11 My lovers and my friends stand aloof from my plague; and my kinsmen stand afar off.
Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 They also that seek after my life lay snares; and they that wish for my mishap speak wicked falsehoods; and deceits do they devise all the day long.
Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
13 But I, as a deaf man, hear not; and I am as a dumb man that cannot open his mouth.
Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
14 Thus am I as a man that heareth not, and in whose mouth are no words of defence.
Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
15 For in thee, O Lord, do I hope: thou wilt answer, O Lord my God.
Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
16 For I said, Perhaps they might rejoice over me: when my foot slippeth, they might magnify themselves over me.
Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
17 For I am prepared for [my] downfall, and my pain is continually before me.
Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
18 For I will tell of my iniquity; I will be grieved because of my sin.
Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
19 But my enemies are strong in life; and numerous are those that hate me wrongfully;
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
20 They also that repay [me] evil in lieu of good; they hate me bitterly because I pursue what is good.
Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
21 Forsake me not, O Lord: O my God, be not far from me.
Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
22 Make haste to help me, O Lord, my salvation.
Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
