Psalms 141
1 “A psalm of David.” O Lord, I call thee, hasten unto me: give ear unto my voice, when I call unto thee.
Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.
2 May my prayer be valued as incense before thee, the lifting up of my hands, as the evening offering.
Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.
3 Set, O Lord, a watch unto my mouth: keep a guard at the door of my lips.
Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.
4 Permit not my heart to incline after any evil thing, to practise deeds in wickedness with men that are doers of wrong: and let me not eat of their dainties.
Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.
5 If the righteous strike me, it is a kindness; and if he reprove me, it is [as] oil poured on the head, my head shall not refuse it; for yet my prayer also [is offered] in their sufferings.
Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.
6 Are their judges fallen down through means of a rock: then will they listen to my words; for they are pleasant.
Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.
7 As when one cutteth in and splitteth open the earth: so are our bones scattered for the mouth of the grave. (Sheol h7585)
Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais. (Sheol h7585)
8 For unto thee, O Eternal Lord, are my eyes directed; in thee do I trust: pour not out my life.
Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.
9 Guard me from the power of the snare which they have laid for me, and the traps of the wrong-doers.
Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.
10 Let the wicked fall into their own nets, altogether—while I pass safely by.
Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse.
