Psalms 139
1 “To the chief musician, by David, a psalm.” O Lord! thou hast searched me through, and thou knowest [me].
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
2 Thou indeed knowest my sitting down and my rising up, thou understandest my thinking while yet afar off.
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
3 My walking and my lying down hast thou limited, and with all my ways art thou acquainted.
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
4 For, while there is not a word on my tongue, lo, thou, O Lord, knowest it entirely.
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
5 Behind and before hast thou hedged me in, and thou placest upon me thy hand.
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
6 Too wonderful is such knowledge for me: it is too exalted, I cannot attain unto it.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
7 Whither shall I go from thy spirit? or whither shall I flee away from thy presence?
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
8 If I should ascend into heaven, thou art there; and if I should make my bed in the nether world, behold, thou art there. (Sheol h7585)
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)
9 If I should lift up the wings of the morning-dawn, if I should dwell in the uttermost parts of the sea:
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
10 Even there would thy hand lead me, and thy right hand would seize hold of me.
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
11 If I said, Surely darkness shall enshroud me, and into night [be turned] the light about me:
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
12 Yet even darkness can obscure nothing from thee; but the night will shine like the day; both the darkness and the light are alike [to thee].
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
13 For thou possessest my reins: thou hast covered me in my mother's womb.
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
14 I will thank thee therefore, that I am [so] fearfully [and] wonderfully made: wonderful are thy works; and that my soul knoweth right well.
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
15 My being was not concealed from thee, when I was made in secret, when I was [so to say] embroidered in the lowest parts of the earth.
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
16 My undeveloped substance did thy eyes see; and in thy book were all of them written down—the days which have been formed, while yet not one of them was here.
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
17 And how precious are unto me thy thoughts, O God! how mightily great is their sum!
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
18 Should I count them, they would be more numerous than the sand: I awake, and I am still with thee.
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
19 If thou wouldst but slay the wicked, O God! and ye men of blood, depart from me.
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20 Who speak of thee for a wicked end, thy enemies, that bear [thy name] for a vain purpose.
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21 Behold, those that hate thee I ever hate, O Lord; and for those that rise up against thee do I feel loathing.
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22 With the utmost hatred do I hate them: enemies are they become unto me.
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
23 Search me through, O God, and know my heart; probe me, and know my thoughts:
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
24 And see if there be a way of perverseness in me, and lead me on the way of eternity.
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
