Psalms 11

1 “To the chief musician, by David.” In the Lord have I put my trust: how can ye say to my soul, Flee to your mountain as a bird?

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herraan minä uskallan: kuinka te sanotte sielulleni, että hän lentäis niinkuin lintu teidän vuoreltanne?

2 For lo, the wicked bend their bow, they arrange their arrow upon the string, to shoot in the dark at the upright in heart.

Sillä katsos, jumalattomat jännittävät joutsen ja panevat nuolensa jänteelle, salaisesti ampuaksensa hurskaita.

3 For [if] the foundations be torn down, what can the righteous do?

Sillä he rikkoivat perustuksen: mitä vanhurskas taitaa toimittaa?

4 The Lord is in his holy temple, the Lord hath his throne in the heavens, his eyes behold, his eyelids prove, the children of men.

Herra on pyhässä templissänsä, Herran istuin on taivaissa; hänen silmänsä ottavat vaarin, ja hänen silmänsä laudat koettelevat ihmisten lapsia.

5 The Lord proveth the righteous; but the wicked and him that loveth violence his soul hateth.

Herra koettelee vanhurskasta; hänen sielunsa vihaa jumalatointa, ja jotka vääryyttä rakastavat.

6 He letteth rain upon the wicked burning coals, fire and brimstone; and a glowing wind is the portion of their cup.

Hän antaa sataa jumalattomain päälle pitkäisen leimauksia, tulta ja tulikiveä, ja antaa heille tuulispäät palkaksi.

7 For righteous is the Lord, he loveth righteousness: his countenance doth behold the upright.

Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta, että hänen kasvonsa katsovat oikeutta.