Psalms 105
1 O give thanks unto the Lord; call on his name: make known among the people his deeds.
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Sing unto, him, sing praises unto him: speak of all his wonderful works.
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Glorify yourselves in his holy name: let the heart of those rejoice that seek the Lord.
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Inquire after the Lord and his strength: seek his presence evermore.
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Remember his wonderful works which he hath done; his tokens, and the decrees of his mouth;
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 O ye seed of Abraham his servant, ye children of Jacob, his elect.
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 He is the Lord our God: over all the earth are his decrees.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 He remembereth his covenant for ever, the word which he hath commanded, to the thousandth generation.
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 Which he covenanted with Abraham; and his oath unto Isaac;
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 And which he established unto Jacob as a statute, unto Israel as an everlasting covenant:
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 Saying, “Unto thee will I give the land of Canaan, as the portion of your inheritance.”
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 When they were but a few men in number; yea, very few, and strangers in it;
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 And when they wandered from one nation to another, from one kingdom to another people:
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 He suffered no man to oppress them; yea, he reproved kings for their sake;
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 [Saying, ] “Touch not my anointed, and do my prophets no harm,”—
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 And he called for a famine over the land; every staff of bread he broke.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 He sent a man before them; for a servant was Joseph sold;
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 They forced into fetters his feet; in iron was his body put:
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 Until the time that his word came to pass, [when] the saying of the Lord had purified him.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 The king sent and unfettered him; the ruler of people, and let him go free.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 He appointed him lord of his house, and ruler of all his possession:
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 That he might bind his princes at his pleasure; and teach his ancients wisdom.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Then came Israel into Egypt, and Jacob sojourned in the land of Ham.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 And he increased his people greatly, and made them stronger than their adversaries.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 He turned their heart to hate his people, to deal subtilely with his servants.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 He sent Moses his servant, Aaron also whom he had made choice of.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 They displayed among them his effective signs, and wonders in the land of Ham.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 He sent darkness, and made it dark; and they rebelled not against his word.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 He changed their waters into blood, and slew their fish.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 Their land brought forth frogs in abundance, in the very chambers of their kings.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 He spoke, and there came various wild beasts, lice also within all their boundary.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 He gave them as their rain hail, and flames of fire in their land.
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 And he smote their vines and their fig-trees, and broke the trees within their boundary.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 He spoke, and the locusts came, and crickets, and that without number;
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 And they ate up all the herbs in their land, and ate up the fruit of their ground.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 And he smote all the first-born in their land, the first of all their strength.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 And he brought them forth with silver and gold: and there was not one that stumbled among his tribes.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Egypt rejoiced when they departed; for the dread of them was fallen upon them.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 He spread out a cloud for a covering, and fire to give light in the night.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 The people asked, and he brought quails, and with heavenly bread he satisfied them.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 He opened the rock, and the waters gushed out: they ran in the dry places like a river.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 For he remembered his holy word given to Abraham his servant.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 And he brought forth his people with gladness, with joyful song his elect.
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 And he gave them the lands of nations; and the labor of people they obtained as an inheritance:
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 So that they might observe his statutes, and keep his laws. Hallelujah.
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
