Psalms 104
1 Bless, O my soul, the Lord. O Lord my God, thou art very great; with glory and majesty art thou clothed.
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 [Thou art he] who wrappeth himself in light as with a garment; who stretcheth out the heavens like a curtain;
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 Who frameth of the waters the beams of his upper-chambers; who maketh the clouds his chariot; who walketh along upon the wings of the wind:
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 Who maketh the winds his messengers; the flaming fire his ministers;
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 Who hath founded the earth upon her bases, that she should not be moved to all eternity.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 Thou hadst covered the deep as with a garment: above the mountains stood the waters.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 At thy rebuke they fled, at the voice of thy thunder they hastened away.
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 They ascended mountains; they went down valleys, unto the place which thou hadst founded for them.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 Bounds hast thou set which they cannot pass over, that they return not again to cover the earth.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 [Thou art he] who sendeth springs into the valleys, between mountains they run along.
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 They give drink to all the beasts of the field: the wild asses quench [thereon] their thirst.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 By them have the fowls of the heaven ever their habitation, from between the branches they send forth their voice.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 Who watereth the mountains from his upper-chambers: from the fruit of thy works is the earth satisfied.
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 [Thou art he] who causeth grass to grow for the cattle, and herbs by the service of man, that he may bring forth bread out of the earth;
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 And wine that maketh joyful the heart of man, [and] oil to brighten his face, and bread which strengtheneth the heart of man.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 Full of sap are the trees of the Lord, the cedars of Lebanon which he hath planted;
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 Where the birds make their nests: the stork—fir-trees are her house.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 The high mountains are for the wild goats: the rocks are a shelter for the conies.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 He hath made the moon for seasons: the sun knoweth his going down.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 Thou causest darkness, and it becometh night, wherein creep forth all the beasts of the forest.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 The young lions roar after their prey, and ask from God their food.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 The sun ariseth, they withdraw [to their lairs], and lie down in their dens.
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 Man goeth [then] forth unto his work, and to his labor until the evening.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 How manifold are thy works, O Lord! in wisdom hast thou made them all: the earth is full of thy riches.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 Here is this great and wide-extended sea; therein are moving things without number, living creatures both small and great.
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 There the ships make their way: [there also] is the leviathan, whom thou hast made to sport therein.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 All of these wait upon thee, to give them their food in its due season.
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 What thou givest them they gather: thou openest thy hand, they are satisfied with good.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 Thou hidest thy face, they suddenly vanish: thou takest away their spirit, they perish, and to their dust they return.
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 Thou sendest forth thy spirit, they are created; and thou renewest the face of the earth.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 The glory of the Lord will endure for ever; the Lord will rejoice in his works:
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 He who looketh down on the earth, and she trembleth; who toucheth the mountains, and they smoke.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 I will sing unto the Lord while I live: I will sing praises to my God while I exist.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 May my speech be agreeable to him: I will indeed rejoice in the Lord.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 May the sinners cease from off the earth, and the wicked be no more. Bless, O my soul, the Lord. Hallelujah.
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
