Psalms 102
1 “A prayer of the afflicted, when he is overwhelmed, and poureth out before the Lord his complaint.” O Lord, hear my prayer, and let my cry come unto thee.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Hide not thy face from me on the day when I am distressed; incline unto me thy ear; on the day when I call, answer me speedily.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 For my days vanish in smoke, and my bones are burning like a hearth.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Struck [by heat] like the herb and dried up is my heart; for I forget to eat my bread.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 Because of the voice of my groaning my bones cleave to my flesh.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 I am like the pelican of the wilderness: I am become like the owl amid ruins.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 I watch, and I am become like a [night-]bird sitting alone upon the housetop.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 All the day my enemies reproach me: they that mock me swear by me.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 For ashes do I eat like bread, and my drink I mingle with weeping;
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 Because of thy indignation and thy wrath; for thou hadst lifted me up, and hast cast me down.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 My days are like a shadow that declineth; and like the herb I wither.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 But thou, O Lord, wilt sit enthroned for ever; and thy memorial is unto all generations.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Thou wilt indeed arise; thou wilt have mercy upon Zion; for it is time to favor her, for the appointed time is coming.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 For thy servants hold dear her stones, and her very dust they cherish.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Then shall nations fear the name of the Lord, and all the kings of the earth thy glory:
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 When the Lord shalt have built up Zion, he appeareth in his glory;
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 [When] he hath regarded the prayer of the forsaken, and doth not despise their prayer.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 This shall be written down for the latest generation; and the people which shall be created shall praise the Lord.
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 For he hath looked down from the height of his sanctuary; the Lord hath cast from heaven his view to the earth:
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 To hear the sighing of the prisoner; to loosen those that are doomed to death:
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 That men may proclaim in Zion the name of the Lord, and his praise in Jerusalem;
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 When people are gathered together, and kingdoms, to serve the Lord.—
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 He hath weakened on the way my strength; he hath shortened my days.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 I will say, O my God! take me not away in the midst of my days: throughout all generations are thy years.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 In olden times didst thou lay the foundations of the earth; and the heavens are the work of thy hands.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 These will indeed perish, but thou wilt ever exist: yea, all of them will wear out like a garment; as a vesture wilt thou change them, and they will be changed;
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 But thou art ever the same, and thy years will have no end.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 The children of thy servants will dwell [securely], and their seed will be firmly established before thee.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
