< Proverbs 8 >
1 Behold, wisdom calleth, and understanding sendeth forth her voice,
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 On the top of high places, by the wayside, at the house where there are [many] paths doth she place herself.
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 Alongside of gates, at the opening of the city, at the entrance of the town[-doors] doth she call loudly,
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 Unto you, O men, I call, and my voice [goeth forth] to the sons of men,
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Learn, O ye simple, to understand prudence: and, ye fools, be ye of an understanding heart.
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Hear! for of noble things will I speak; and the opening of my lips shall be of what is equitable.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 For truth uttereth my palate ever, and the abomination of my lips is wickedness.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 In righteousness are all the sayings of my mouth, there is in them nothing crooked or perverse.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 They are all evident to the man of understanding, and correct to those that have obtained knowledge.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Accept my correction, and not silver; and knowledge rather than choice gold.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 For wisdom is better than pearls; and all the things that men wish for are not equal to her.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 I wisdom dwell with prudence, and the knowledge of discreet thoughts do I discover.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 The fear of the Lord is to hate evil, pride and arrogance, and the evil way: and the mouth of perverseness do I hate.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Mine are counsel and sound wisdom: I am understanding; mine is might.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Through me do kings reign, and chieftains give decrees [in] righteousness.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Through me do princes rule, and the nobles, even all the judges of the earth.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 I indeed love those that love me: and those that seek me earnestly shall find me.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Riches and honor are with me, yea, enduring wealth and righteousness.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 My fruit is better than gold, and than fine gold; and my products, than choice silver.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 On the road of righteousness do I walk firmly, in the midst the paths of justice:
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 That I may cause those that love me to inherit a lasting possession; and their treasures will I fill
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 The Lord created me as the beginning of his way, the first of his works from the commencement,
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 From eternity was I appointed chief, from the beginning, from the earliest times of the earth.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 When there were yet no depths, was I brought forth; when there were yet no springs laden heavily with water.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Before the mountains were yet sunk down, before the hills was I brought forth:
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 While as yet he had not made the land and open fields, nor the chief of the dust of the world.
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 When he prepared the heavens, I was there; when he drew a circle over the face of the deep;
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 When he fastened the skies above; when the springs of the deep became strong;
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 When he assigned to the sea his decree, that the waters should not transgress his order: when he established firmly the foundations of the earth:
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Then was I near him, as a nursling: and I was day by day [his] delights, playing before him at all times;
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Playing in the world, his earth; and having my delights with the sons of men.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 And now, O children [of men], hearken unto me! for happy those that observe my ways.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Hear correction, and be wise, and reject it not.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Happy is the man that hearkeneth unto me, watching day by day at my gates, waiting at the posts of my doors.
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 For he who findeth me findeth life, and he obtaineth favor from the Lord.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 But he that sinneth against me doth violence to his own soul: all those that hate me love death.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.