Proverbs 14
1 The wise among women buildeth her house; but the foolish pulleth it down with her own hands.
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
2 In his uprightness walketh he that feareth the Lord; but perverse in his ways is he that despiseth him.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
3 In the mouth of the foolish is a stick [for his] pride; but the lips of the wise will preserve them.
Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4 Where no oxen are, is the crib clean; but the abundance of harvests is [only] through the strength of the ox.
Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
5 A faithful witness will not lie; but a false witness constantly uttereth lies.
Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
6 A scorner seeketh wisdom, and there is none; but knowledge is easy to the man of understanding.
Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
7 Go far away from a foolish man, else thou wilt [never] know the lips of knowledge.
Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
8 The wisdom of the prudent is to understand his way; but the folly of fools is deceit.
Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
9 The fool maketh a mockery of guilt; but among the upright there is good will.
Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
10 The heart knoweth its own bitterness; and with its joy can no stranger intermeddle.
Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11 The house of the wicked will be destroyed: but the tent of the upright will flourish.
Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12 There is many a way which seemeth even before a man; but its end are ways unto death.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
13 Even in laughter the heart feeleth pain; and at its end joy is sorrow.
Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14 The backslider in heart will have enough of his own ways; and from him [departeth] the good men.
Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
15 The simple believeth every word; but the prudent man understandeth his steps.
Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
16 A wise man is fearful, and departeth from evil; but the fool exciteth himself, and is confident.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
17 He that is soon angry committeth folly; and a man of wicked devices is hated.
Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
18 The simple inherit folly; but the prudent crown themselves with knowledge.
Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
19 The bad sink down before the good; and the wicked are at the gates of the righteous.
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
20 Even to his own neighbor is the poor man hateful; but the friends of the rich are many.
Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
21 He that despiseth his neighbor is a sinner; but he that is gracious to the poor—happiness attend him!
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
22 Behold, those who contrive evil are in error; but kindness and truth attend on those who contrive what is good.
Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
23 In all painful labor there is profit; but mere words of the lips [lead] only to want.
Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24 The crown of the wise is their riches; but the folly of fools is [only] folly.
Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
25 A deliverer of souls is the true witness; but a witness of deceit uttereth lies.
Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
26 In the fear of the Lord is the strong confidence [of man], and unto his children will it be a place of shelter.
Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27 The fear of the Lord is the source of life, [teaching] to avoid the snares of death.
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
28 In the multitude of people is the king's glory; but in the want of a population is the downfall of the prince.
Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29 He that is slow to anger is of great understanding; but he that is hasty of spirit holdeth up [to view] his folly.
Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
30 A sound heart is the life of the body; but jealousy is the rottenness of the bones.
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31 He that oppresseth the poor blasphemeth his Maker; but he that is gracious to the needy honoreth him.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
32 Through his own evil is the wicked thrust down; but even in his death doth the righteous have confidence.
Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
33 In the heart of the man of understanding resteth wisdom: but [the little which is] in the bosom of fools is made known.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
34 Righteousness exalteth a people; but the disgrace of nations is sin.
Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35 The king's favor is bestowed on an intelligent servant; but his wrath is against him that deserveth shame.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
