Proverbs 14
1 The wise among women buildeth her house; but the foolish pulleth it down with her own hands.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 In his uprightness walketh he that feareth the Lord; but perverse in his ways is he that despiseth him.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 In the mouth of the foolish is a stick [for his] pride; but the lips of the wise will preserve them.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Where no oxen are, is the crib clean; but the abundance of harvests is [only] through the strength of the ox.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 A faithful witness will not lie; but a false witness constantly uttereth lies.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 A scorner seeketh wisdom, and there is none; but knowledge is easy to the man of understanding.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Go far away from a foolish man, else thou wilt [never] know the lips of knowledge.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 The wisdom of the prudent is to understand his way; but the folly of fools is deceit.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 The fool maketh a mockery of guilt; but among the upright there is good will.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 The heart knoweth its own bitterness; and with its joy can no stranger intermeddle.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 The house of the wicked will be destroyed: but the tent of the upright will flourish.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 There is many a way which seemeth even before a man; but its end are ways unto death.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Even in laughter the heart feeleth pain; and at its end joy is sorrow.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 The backslider in heart will have enough of his own ways; and from him [departeth] the good men.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 The simple believeth every word; but the prudent man understandeth his steps.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 A wise man is fearful, and departeth from evil; but the fool exciteth himself, and is confident.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 He that is soon angry committeth folly; and a man of wicked devices is hated.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 The simple inherit folly; but the prudent crown themselves with knowledge.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 The bad sink down before the good; and the wicked are at the gates of the righteous.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Even to his own neighbor is the poor man hateful; but the friends of the rich are many.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 He that despiseth his neighbor is a sinner; but he that is gracious to the poor—happiness attend him!
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Behold, those who contrive evil are in error; but kindness and truth attend on those who contrive what is good.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 In all painful labor there is profit; but mere words of the lips [lead] only to want.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 The crown of the wise is their riches; but the folly of fools is [only] folly.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 A deliverer of souls is the true witness; but a witness of deceit uttereth lies.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 In the fear of the Lord is the strong confidence [of man], and unto his children will it be a place of shelter.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 The fear of the Lord is the source of life, [teaching] to avoid the snares of death.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 In the multitude of people is the king's glory; but in the want of a population is the downfall of the prince.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 He that is slow to anger is of great understanding; but he that is hasty of spirit holdeth up [to view] his folly.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 A sound heart is the life of the body; but jealousy is the rottenness of the bones.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 He that oppresseth the poor blasphemeth his Maker; but he that is gracious to the needy honoreth him.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 Through his own evil is the wicked thrust down; but even in his death doth the righteous have confidence.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 In the heart of the man of understanding resteth wisdom: but [the little which is] in the bosom of fools is made known.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 Righteousness exalteth a people; but the disgrace of nations is sin.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 The king's favor is bestowed on an intelligent servant; but his wrath is against him that deserveth shame.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
