Lamentations 5
1 Remember, O Lord, what hath occurred to us, look down, and behold our disgrace.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Our inheritance is turned over to strangers, our houses to aliens.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Orphans are we become, and [we are] without a father, our mothers are like widows.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Our water have we drunk for money: our wood cometh to us for a purchase price.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Up to our necks are we pursued: we are fatigued, and no rest is allowed us.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 To Egypt do we stretch out our hand, to Asshur, to be satisfied with bread.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Our fathers have sinned, and are no more; but we have indeed to bear their iniquities.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Servants rule over us: no one delivereth us out of their hand.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 At the peril of our life must we bring home our bread, because of the sword of the wilderness.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Our skin gloweth like an oven, because of the heat of famine.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Women have they ravished in Zion, virgins, in the cities of Judah.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Princes were hanged up by their hand: the faces of elders were not honored.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Young men they bore to the mill, and boys stumbled under the wood.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 The elders have ceased from the gate, young men, from their singing.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Ceased hath the joy of our heart: our dance is changed into mourning.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Fallen is the crown of our head: woe to us, for we have sinned.
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Because of this is our heart made sick; for these things are our eyes dimmed;
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 Because of the mount of Zion which is wasted, foxes walk about on it.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 O thou, Lord, wilt truly abide for ever, thy throne existeth throughout all generations.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Wherefore wilt thou forget us for ever! wilt thou forsake us for so long a time?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Cause us to return, O Lord, unto thee, and we will return: renew our days as of old.
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 For wouldst thou entirely reject us, be wroth with us to the uttermost?
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
