Joshua 8
1 And the Lord said unto Joshua, Fear not, neither be thou discouraged: take with thee all the people of war, and arise, go up to 'Ai; see, I have given into thy hand the king of 'Ai, and his people, and his city, and his land.
Ja Herra sanoi Josualle: älä pelkää, älä myös vapise: ota kanssas kaikki sotaväki, ja nouse ja mene ylös Aihin; katso, minä annan Ain kuninkaan kansoinensa, kaupunkinensa ja mainensa sinun kätees.
2 And thou shalt do to 'Ai and to its king as thou hast done unto Jericho and its king; only its spoil and its cattle shall ye take for booty unto yourselves; but lay thee an ambush for the city in its rear.
Ja sinun pitää tekemän Aille ja sen kuninkaalle niinkuin sinä teit Jeriholle ja sen kuninkaalle; ainoasti hänen saaliinsa ja karjansa jakakaat keskenänne, ja pane väijyjät kaupungin taa.
3 So Joshua arose, and all the people of war, to go up against 'Ai: and Joshua chose out thirty thousand mighty men of valor, and sent them away by night.
Niin Josua nousi kaiken sotaväen kanssa menemään ylös Aihin, ja Josua valitsi kolmekymmentä tuhatta väkevää sotamiestä ja lähetti heidät yöllä ulos,
4 And he commanded them, saying, Behold, ye shall lie in wait against the city, in the rear of the city; go not very far from the city; and be ye all ready;
Ja käski heitä ja sanoi: katsokaat te, jotka väijytte kaupunkia kaupungin takana, ettette kauvas mene kaupungista, mutta olkaat kaikki valmiit.
5 And I, and all the people that are with me, will approach unto the city; and it shall come to pass that, when they come out against us, as at the first time, we will flee before them;
Ja minä ja kaikki kansa, joka minun kanssani on, lähestymme kaupunkia. Ja kuin he tulevat ulos meitä vastaan niinkuin ennenkin, niin me pakenemme heidän edellänsä,
6 And they will come out after us, till we have drawn them from the city; for they will say, They flee from us as at the first time: and we will flee before them.
Että he tulisivat meidän jälkeemme niinkauvan, että me saisimme heidät eroitetuksi kaupungista; sillä he sanovat: he pakenevat meidän edellämme niinkuin ennenkin; ja me pakenemme heidän edellänsä.
7 And then shall ye rise up from the ambush, and take possession of the city; and the Lord your God will deliver it in into your hand.
Silloin te nouskaat väijymästä ja ottakaat kaupunki; sillä Herra teidän Jumalanne antaa sen teidän käteenne.
8 And it shall be, that as soon as ye have seized the city, ye shall set the city on fire; according to the word of the Lord shall ye do: see, I have commanded you.
Ja kuin te olette saaneet kaupungin, sytyttäkäät siihen tuli ja tehkäät Herran sanan jälkeen; katsokaat, minä olen sen käskenyt teille.
9 And Joshua sent them off: and they went to lie in ambush, and remained between Beth-el and 'Ai, on the west side of 'Ai; but Joshua lodged that night among the people.
Niin Josua lähetti heidät, ja he menivät sinne väijymään ja pidättivät BetElin ja Ain välillä, lännen puolella Aista; mutta Josua yötyi kansan keskellä.
10 And Joshua rose up early in the morning, and numbered the people, and went up, he and the elders of Israel, before the people, toward 'Ai.
Ja Josua nousi varhain ja asetti kansan, ja hän meni ylös ja Israelin vanhimmat Aihin kansan edellä.
11 And all the people of war that were with him went up, and drew nigh, and came opposite the city, and encamped on the north side of 'Ai; and the valley was between them and 'Ai.
Ja kaikki sotaväki, jotka hänen tykönänsä olivat, menivät, kävivät edes ja tulivat kaupungin kohdalle ja sioittivat itsensä pohjan puolelle Aista; ja laakso oli heidän ja Ain välillä.
12 And he took about five thousand men, and set them as an ambush between Beth-el and 'Ai, on the west side of 'Ai.
Mutta hän otti liki viisituhatta miestä ja pani ne väijymään BetElin ja Ain välillä, lännen puolella kaupunkia.
13 And the people, all the camp that was on the north of the city, and its ambush on the west of the city got ready; and Joshua went that night into the midst of the valley.
Ja he asettivat koko leirin kansan, joka pohjan puolella kaupunkia oli, niin että ne viimeiset ulottuivat lännen puolelta kaupunkiin; niin Josua meni sinä yönä keskelle sitä laaksoa.
14 And it came to pass, when the king of 'Ai saw this, the men of the city hastened and rose up early, and went out against Israel to battle, he and all his people, at the time appointed, before the plain; but he knew not that there was an ambush against him in the rear of the city.
Kuin Ain kuningas sen näki, kiiruhti hän, ja varhain huomeneltain valmisti itsensä ja kaupungin miehet menivät ulos Israelia vastaan sotaan, kuningas itse kaiken väkensä kanssa, määrätyllä ajalla, lakialle kedolle; mutta ei hän tietänyt itsiänsä väijyttävän kaupungin takana.
15 And Joshua and Israel feigned themselves beaten before them, and fled by the way of the wilderness.
Mutta Josua ja kaikki Israel teeskelivät heidän edessänsä niinkuin he olisivat lyödyt ja pakenivat tietä myöten korpeen päin.
16 And all the people that were in 'Ai were called together to pursue after them; and they pursued after Joshua, and were drawn away from the city.
Niin kaikki kansa, joka kaupungissa oli, huusi että heitä piti ajettaman takaa, ja he myös ajoivat Josuaa takaa ja eroitettiin kaupungista.
17 And there was not a man left in 'Ai or Beth-el, that went not out after Israel; and they left the city open, and pursued after Israel.
Niin ettei yhtäkään miestä jäänyt Aihin ja BetEliin, joka ei mennyt ulos Israelin perässä: ja he jättivät kaupungin avoin ja ajoivat Israelia takaa.
18 And the Lord said unto Joshua, Stretch out the spear that is in thy hand toward 'Ai; for into thy hand will I give it. And Joshua stretched out the spear which was in his hand toward the city.
Niin sanoi Herra Josualle: ojenna keihääs, joka on kädessäs Ain puoleen, sillä minä annan sen sinun kätees. Ja Josua ojensi keihäänsä, joka oli hänen kädessänsä, kaupungin puoleen.
19 And the ambush arose quickly out of their place, and they ran as soon as he stretched out his hand; and they entered into the city, and took possession of it, and hastened and set the city on fire.
Silloin väijyjät kiiruusti nousivat siastansa ja juoksivat, sittekuin hän ojensi kätensä, ja tulivat kaupunkiin ja voittivat sen; ja kiiruhtivat heitänsä ja sytyttivät kaupungin palamaan.
20 And the men of 'Ai turned [and looked] behind them, and they saw, and, behold, the smoke of the city ascended up to heaven; and they had no power to flee this way or that way; and the people that had fled to the wilderness turned back upon the pursuers.
Ja Ain miehet kääntyivät ja katsoivat taaksensa, ja näkivät savun nousevan kaupungista taivaaseen. Ja ei ollut heillä siaa paeta ei sinne eikä tänne; ja se kansa, joka pakeni korpeen päin, palasi niitä vastaan, jotka heitä takaa ajoivat.
21 For when Joshua and all Israel saw that the ambush had seized the city, and that the smoke of the city ascended: they turned back, and smote the men of 'Ai.
Kuin Josua ja koko Israel näkivät, että väijyjät voittivat kaupungin ja että savu nousi kaupungista, palasivat he ja löivät Ain miehet.
22 And the others issued out of the city against them; so that the Israelites had them in the middle, some on this side, and some on that side; and they smote them, until there was not left of them one that remained or escaped.
Ja jotka kaupungissa olivat, menivät ulos heitä vastaan, niin he tulivat keskelle Israelia molemmilta puolilta; ja he löivät heitä siihenasti ettei yhtään heistä elämään jäänyt, eikä myös päässyt pois.
23 And the king of 'Ai they caught alive, and brought him to Joshua.
Ja Ain kuninkaan ottivat he elävänä kiinni ja veivät hänen Josuan tykö.
24 And it came to pass, that, when Israel had made an end of slaying all the inhabitants of 'Ai in the field, in the wilderness wherein they had pursued them, and when they were all fallen by the edge of the sword, until they were consumed, All the Israelites returned unto 'Ai, and smote it with the edge of the sword.
Ja kuin Israel oli lyönyt kuoliaaksi kaikki Ain asujat kedolla ja korvessa, johonka he heitä ajoivat takaa, ja he lankesivat kaikki miekan terällä, siihenasti että he loppuivat; niin koko Israel palasi Aihin ja löi kaiken sen miekan terällä.
25 And [the number of] all that fell in that day, both of men and women, was twelve thousand, all the people of 'Ai.
Ja kaikki ne, jotka lankesivat sinä päivänä sekä miehistä että vaimoista, heitä oli kaksitoistakymmentä tuhatta, kaikki Ain kansa.
26 And Joshua drew not back his hand, wherewith he had stretched out the spear, until he had utterly destroyed all the inhabitants of 'Ai.
Ja ei Josua kättänsä vetänyt puoleensa, jolla hän oli ojentanut keihään, siihenasti kuin hän oli tappanut kaikki Ain asuvaiset.
27 Only the cattle and the spoil of that city Israel took as booty unto themselves, according to the word of the Lord which he had commanded Joshua.
Mutta kaupungin karjan ja saaliin jakoi Israel keskenänsä, Herran sanan jälkeen, niinkuin hän oli käskenyt Josualle.
28 And Joshua burnt 'Ai, and made it a ruinous heap of desolation for ever, even unto this day,
Ja Josua poltti Ain ja teki siitä kiviraunion ijankaikkiseksi, joka vielä autiona on tähän päivään asti.
29 And the king of 'Ai he hanged on a tree until eventide; and at the going down of the sun, Joshua commanded, and they took his carcass down from the tree and cast it at the entrance of the city gate, and they raised over him a great heap of stones, [which is] even unto this day.
Ja antoi hirttää Ain kuninkaan puuhun ehtooseen asti; ja kuin päivä oli laskenut, käski hän ottaa hänen ruumiinsa puusta pois, ja he heittivät sen kaupungin portin eteen ja kokosivat suuren kiviraunion hänen päällensä, joka siellä on vielä nyt tähän päivään asti.
30 Then did Joshua build an altar unto the Lord, the God of Israel on mount 'Ebal,
Silloin rakensi Josua Herralle Israelin Jumalalle alttarin Ebalin vuorella,
31 As Moses the servant of the Lord had commanded the children of Israel, as it is written in the book of the law of Moses, an altar of whole stones, over which no one had lifted up any iron tool; and they offered thereon burnt-offerings unto the Lord, and sacrificed peace-offerings.
Niinkuin Moses Herran palvelia Israelin lapsille käskenyt oli, niinkuin Moseksen lakikirjassa kirjoitettu on: alttarin kokonaisista kivistä, joihinka ei ole rauta sattunut. Ja he uhrasivat Herralle sen päällä polttouhria ja kiitosuhria.
32 And he wrote there upon the stones a copy of the law of Moses, which he wrote in the presence of the children of Israel.
Ja hän kirjoitti siellä kiviin sen lain muodon, jonka Moses Israelin lapsille kirjoittanut oli.
33 And all Israel, and their elders, and the officers, and their judges, stood on this side and on that side of the ark, opposite the priests the Levites, who bore the ark of the covenant of the Lord, the stranger no less than the native born: half of them turned toward mount Gerizzim, and the other half of them turned toward mount 'Ebal; as Moses the servant of the Lord had commanded, to bless the people of Israel at first.
Ja koko Israel vanhimpainsa, päämiestensä ja tuomareinsa kanssa seisoivat molemmilla puolilla arkkia pappein Leviläisten edessä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, niin muukalaiset kuin kotonakin syntyneet, puoli heitä Grisimin vuoren kohdalla ja toinen puoli Ebalin vuoren kohdalla, niinkuin Moses Herran palvelia käskenyt oli ensisti siunaamaan Israelin kansaa.
34 And afterward he read all the words of the law, the blessing and the curse, all, just as it is written in the book of the law.
Sitte kuulutti hän kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, kaiken sen jälkeen kuin kirjoitettu on lakikirjassa.
35 There was not a word of all that Moses had commanded, which Joshua did not read before all the congregation of Israel, with the women, and the little ones, and the stranger that walked in the midst of them.
Ei ollut yhtäkään sanaa kaikista mitä Moses käskenyt oli, jota ei Josua kuuluttanut koko Israelin seurakunnan edessä, vaimoin ja lasten ja muukalaisten, jotka olivat heidän seassansa.
