Job 9
1 Then answered Job, and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Truly I know that it is so: and how could a mortal be righteous before God?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If he were desirous to enter into a contest with him, he could not give him one answer out of a thousand.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 He is wise of heart, and mighty in strength: who hath hardened himself against him, and escaped unscathed?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 [He it is] who removeth mountains, and they know it not, yea, when he overturneth them in his anger;
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Who shaketh the earth loose out of her place, that her pillars tremble;
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Who speaketh to the sun, and he shineth not, and around the stars he placeth a seal;
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Who spread out the heavens by himself alone, and treadeth upon the hillocks of the sea;
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Who made the Bear, Orion, and the Pleiades, and the chambers the south;
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Who doth great things which are quite unsearchable, and wonders which are quite without number.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Lo, were he to go past by me, I should not see him; and were he to pass along, I should not perceive him.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Behold, were he to snatch aught away, who could hold him back? who would say unto him, What dost thou?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 God will not withdraw his anger: beneath him sink down the helpers of the proud.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 How much less then could I answer him, and select my words [to contend] with him?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Whom, were I even righteous, I could not answer? to him that condemneth me I could [only] make supplication.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Or were I to call, and he would answer me, I could yet not believe that he would give ear unto my voice—
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 He that bruiseth me with [his] tempest, and multiplieth my wounds without a cause.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 He suffereth me not to recover my breath; but feedeth me overmuch with bitter things.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If it regard strength, lo, he is the powerful; and if justice, who will cite him for me to appear?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 If I were righteous even, my own mouth would condemn me: were I innocent, it would still prove me perverse.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 I am innocent; I will not have regard for myself: I will despise my life.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 One thing is [certain], therefore have I said it, The innocent and the wicked he bringeth to their end.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 If a scourge should slay suddenly, he will mock at the trial of the guiltless.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Is a land given up into the hand of the wicked? he covereth the faces of its judges: if this be not the truth, who is it then?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 And my days pass swifter than a runner: they flee away, they see no happiness,
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They hasten along like pirate ships: like the eagle that stoopeth down upon his food.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 If I say, I will forget my complaint, I will leave off my sorrowful countenance, and recover my cheerfulness:
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 O then would I be in dread of all my pains; I know that thou wilt not declare me innocent.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 I must ever be guilty: why then should I fatigue myself for nought?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 If I were to wash myself in snow-water, to cleanse myself in the purity of my hands:
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Even then wouldst thou plunge me in the ditch, that my own clothes would render me abhorred.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 For he is not a man, like me, that I could answer him, that we should enter together into a contest.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 There is no one who can decide between us, who could lay his hand upon us both.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Let him but remove from me his rod, and let not his dread terrify me:
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Then would I speak, and not fear him; for the like I feel not within me.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
