Job 33
1 Therefore do thou but hear, O Job, my speeches, and give ear to all my words.
Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
2 Behold now, I have opened my mouth, my tongue speaketh in my mouth.
Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
3 Out of my straightforward heart [come] my sayings, and my lips utter knowledge clearly.
Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
4 The spirit of God hath made me, and the breath of the Almighty giveth me life.
Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
5 If thou canst, answer me, array thyself before me, stand forward.
Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
6 Behold, I am in the same relation as thyself toward God: I myself also am cut out of the clay.
Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
7 Behold, dread of me cannot terrify thee, and my pressure will not be too heavy upon thee.
Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
8 But thou hast said before my ears, and the sound of the words I still hear,
Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
9 “I am pure without transgression, I am quite clean; and there is no iniquity in me:
Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
10 Yet, behold, he findeth hateful backsliding on me, he regardeth me as an enemy unto him;
Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
11 He putteth my feet in the stocks, he watcheth all my paths.”
Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
12 Behold, In this thou art not just: I will answer thee; for God is far greater than a mortal.
Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
13 Why dost thou contend against him? for with all his words will he not give an answer.
Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
14 For God speaketh once, yea twice: [yet man] regardeth it not.
Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
15 In a dream, in a vision of the night, when deep sleep falleth upon men, in slumbers upon the couch:
Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
16 Then doth he lay open the ear of men, and sealeth it with their warning;
Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
17 To remove the son of earth [from his intended] deed and he covereth up pride from man;
Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
18 He withholdeth his soul from the pit, and his life from passing away by the sword.
Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
19 And so is he admonished by pain upon his couch, and all his bones with violent [aches].
Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
20 So that his inclination abhorreth bread, and his soul, the most agreeable food.
Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
21 His flesh is consumed away, that it cannot be seen, and his bones that were not seen stick out.
Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
22 Yea, his soul draweth near unto the pit, and his life to those that slay.
Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
23 If there be now about him one single angel, as defender, one out of a thousand, to tell for man his uprightness:
Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
24 Then is he gracious unto him, and saith, Release him from going down to the pit, I have found an atonement.
Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
25 His flesh becometh full again as in youth: he returneth to the days of his boyhood.
Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
26 He will offer his entreaty unto God, and he will receive him in favor, that he may see his face with joy: so doth He recompense unto the mortal his righteousness.
Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
27 He then should assemble men around, and say, “I had sinned, and perverted what is right, yet have I not received a like return.”
Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
28 Thus he redeemeth his soul from passing into the pit, and his life will look joyously on the light.
Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
29 Lo, all these things doth God two or three times with man;
Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
30 To bring back his soul from the pit, that she may shine in the light of life.
Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
31 Listen well, O Job, hearken unto me: keep silence, and I will truly speak.
Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
32 If thou hast any words, answer me: speak, for I wish to justify thee.
Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
33 If not, hearken thou unto me: keep silence, and I will teach thee wisdom.
Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
