Job 31

1 A covenant had I made with my eyes: how then should I fix my look on a virgin?

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

2 And what then would have been my portion of God from above? and what lot of the Almighty from on high?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

3 Is not calamity [ready] for the unjust? and misfortune for the wrong-doers?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

4 Behold, he truly seeth my ways, and numbereth all my steps;

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

5 [And knoweth] whether I have walked with vain desires, or if my foot hath hastened after deceit.

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

6 Let him weigh me then in a righteous balance, and let God acknowledge my integrity,

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

7 If my step have turned aside from the [proper] way, and my heart have walked after my eyes, and if any blemish have cleaved to my hands:

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

8 Then let me sow, and let another eat; and let what I have growing be rooted out.

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

9 If my heart have been beguiled toward a woman, or if I have lain in wait at my neighbor's door:

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

10 Then may my wife labor at the mill for another, and may strangers ill-use her;

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

11 For this would be incest; yea, it would be an iniquity [to be punished by] the judges;

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

12 For it would be a fire that consumeth down to the place of corruption, and would root out all my products.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

13 If ever I cast aside the justice due to my man-servant and my maid-servant, when they contended with me:

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

14 What then could I do when God should rise up? and when he should investigate, what could I answer him?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

15 Did not he that made me make him born or a woman? and did not the same one fashion us in the womb?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

16 If ever I denied the wish of the indigent, or ever allowed the eyes of the widow to fall [in vain hopes];

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

17 Or if ever I ate my bread by myself alone, and the fatherless did not eat thereof;

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

18 (For from my youth he was brought up with me, as though we were of one father, and I have guided her [as though she was sprung] from my mother's womb; )

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

19 If ever I saw any one perishing for want of clothing, or the needy without covering:

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

20 If his loins have not blessed me, and if he have not been warmed with the fleece of my sheep;

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

21 If I have swung my hand against the fatherless, because I saw in the gate those that would help me:

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

22 Then may my shoulder fall from my shoulder-blade, and my arm be broken from the channel-bone;

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

23 For dreaded by me was the calamitous punishment of God, and against his highness I can accomplish nothing.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

24 If I have made gold my confidence, or have said to the fine gold, Thou art my trust:

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

25 If ever I rejoiced because my wealth was abundant, and because my hand had gotten much;

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

26 If ever I looked at the light [of the sun] when he shone brightly and on the moon walking in splendor:

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

27 And my heart became misled in secret, and my hand kissed my mouth:

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

28 This also were an iniquity to be punished by the judge; for thus would I have denied the God that is above.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

29 If ever I rejoiced at the downfall of him that hated me, or was elated when evil befell him; —

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

30 But I suffered not my mouth to sin by denouncing with a curse his soul: —

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31 If the men of my tent said not, Oh is there one that is not satisfied of his flesh; —

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

32 In the street a stranger had not to lodge; my doors I held open to the roadside;

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

33 If I covered up my transgressions like a common man, by hiding in my bosom my iniquity;

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

34 Because I dreaded the great multitude, or because the contempt of families did terrify me, so that I kept silence, and dared not to go out of the door; —

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

35 Oh who will bring me one that would hear me! behold, here is my plea; may the Almighty answer me; and any record which my opponent may have written, —

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

36 Surely upon my shoulder would I carry it: I would bind it as a crown unto me.

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

37 The number of my steps would I tell him: as [to] a prince would I go near unto him.—

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

38 If my land ever cried out because of me, or if its furrows wept together;

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

39 If I ever consumed its strength without payment, or caused the soul of its owners to grieve:

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

40 Then may instead of wheat, thorns come forth, and instead of barley, cockle. (Here end the words of Job.)

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.