Job 3
1 After this time Job opened his mouth, and cursed his day.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 And Job commenced, and said,
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Oh that the day whereon I was born might perish, and the night when it was said, There hath been a male child conceived.
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 May that day be [covered with] darkness; may not God from above inquire for it, and may no light beam upon it.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Oh that darkness and the shadow of death might defile it; may a cloud rest upon it; may the blackness of the day terrify it.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Yon night — let darkness seize upon it; let it not be united to the days of the year; let it not come into the number of the [periods lighted by the] moon.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Lo, may that night be solitary, let no song of joy occur thereon.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Let those denounce it that curse the day, who are ready to raise up their mourning cry.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Let the stars of its twilight be darkened; let it hope for light, and there be none; and let it not behold the eyelids of the morning-dawn;
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Because God closed not against me the doors of the womb, and thus concealed trouble from my eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Why did I not die [the moment I issued] from the womb, and [why] was I not born merely to perish at once?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Wherefore were knees ready to receive me? and for what purpose were breasts there that I might suck?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For now should I be lying still and be quiet; I should sleep: then would I be at rest,
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 With kings and counsellors of the earth, who build up ruined places for themselves;
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Or with princes possessing gold, who fill their houses with silver;
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Or as an untimely birth, hidden [from view] I should not exist; as infants that never have seen the light;
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There [where] the wicked cease from troubling; and where the exhausted weary are at rest;
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 [Where] the prisoners repose together, [and] they hear no more the taskmaster's voice.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 The small with the great is there, and the servant free from his master.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Wherefore giveth He now light to the labor-laden, and life unto the bitter in soul?
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 Who wait for death, which [cometh] not; and who dig for it sooner than for hidden treasures;
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Who would rejoice even to exulting, who would be glad could they but find a grave?
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 [Why is light given] to a man whose way is hidden, and around whom God hath placed a fence?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 For before my food cometh my groaning, and like the water are poured forth my loud complaints.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Because what I greatly dreaded is come upon me, and what I apprehended is come unto me.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 I have had no safety, and no quiet, and no rest; and [now] harrowing trouble is come.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
