Job 23
1 Then answered Job, and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Even now is my complaint bitter: my suffering is heavier than my groans.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Oh who would grant that I knew where I might find him! that I might attain to his Judgment throne!
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 I would put in order before him my cause, and my mouth would I fill with arguments.
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 I should know the words which he might answer me, and understand what he might say unto me.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Would he with his power contend against me? he would truly not lay such doings to my charge.
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 There would an upright one argue with him; and I should be allowed to escape for ever by my judge.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 But, lo, I go eastward—and he is not there; and to the west— and I cannot perceive him;
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 When he doth great things at the north, I behold him not; he hideth himself in the south—and I see him not.
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 But he knoweth the way that I take: were he to probe me, I should come forth as gold.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 On his steps my foot hath held fast: his way have I kept, and swerved not.
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 From the commandment of his lips have I also not moved away: as a fixed statute for me have I treasured up the sayings of his mouth.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 But he is unchangeably one, and who can turn him? And what his will desireth, even that he doth.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 For he will bring to completion what hath been destined for me: and like these hath he many other things with him.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Therefore am I terrified at his presence: I will reflect, and be in dread of him.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 Still God hath made timid my heart, and the Almighty hath terrified me;
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 Because I was not destroyed before this darkness, and because he hath not hidden from my face [this] gloom.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
