Job 21
1 Then answered Job, and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Hear, O hear my speech, and let this be wherewith you give consolations.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Bear with me that I may indeed speak: and after my speaking, then canst thou mock.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 As for me, —is against man my complaint? and if this be so, why should my spirit not be impatient?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Turn yourselves unto me, and be astounded, and lay your hand upon your mouth.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Yea, when I think of it, I am terrified, and shuddering seizeth hold of my flesh.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Wherefore do the wicked live, become old, yea, grow strong in power?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Their seed is firmly established in their presence with them. their offspring are before their eyes.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Their houses are at peace without any dread, and no rod of God [cometh] over them.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 The bull of each one gendereth, and disappointeth not: the cow of each one calveth, and casteth not her young.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 They send forth their little ones like a flock, and their children skip about [with joy].
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 They sing to the timbrel and harp, and rejoice at the sound of the pipe.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
13 They wear out their days in happiness, and in a moment they go down to the nether world. (Sheol h7585)
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 And yet they say unto God, “Depart from us; and the knowledge of thy ways we desire not.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 What is the Almighty, that we should serve him? and what profit shall we have, if we entreat him urgently?”
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Lo, not in their hand doth their happiness rest! The counsel of the wicked be [still] far from me.
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 How often is the lamp of the wicked quenched? and how often cometh over them their calamity? and doth [God] distribute their lot in his anger?
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Are they as straw before the wind, and as chaff which the stealeth away?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Should God lay up for his children his wrong-doing? it were better that he reward him, that he might know it himself.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 His own eyes ought to see his downfall, and from the wrath of the Almighty ought he to drink.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 For what care hath he for his household after him, when the number of his months is all apportioned to him?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Is this fitting God, who teacheth knowledge? him who judgeth those that are highest?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 That this one dieth in his full strength, being wholly at ease and quiet;
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 His vessels being full of healthy fluid, and the marrow of his bones being well moistened:
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 While this other dieth with an embittered soul, and hath never partaken of any happiness;
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 [And yet] together they must lie down in the dust, and the worms will cover them?
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Behold, I know your thoughts, and the opinions which ye wrongfully devise against me.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 For ye say, Where is the house of the noble-minded? and where is the tent of the dwelling-places of the wicked?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Have ye not asked the wayfarers? surely their token ye cannot disregard,
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 That the bad man is reserved for the day of calamity, [that the wicked] are carried forward to the day of wrath.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 [But] who will tell him to his face of his way? and who will repay him what he hath done?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Yea he will indeed be carried to the grave, and men will quickly think of his monument:
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Sweet are to him the clods of the valley; and after him succeedeth every man, as those that were before him are without number.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 How then will ye comfort me with vanity? and of your answers there remaineth only deception.
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
