Job 21
1 Then answered Job, and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Hear, O hear my speech, and let this be wherewith you give consolations.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Bear with me that I may indeed speak: and after my speaking, then canst thou mock.
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 As for me, —is against man my complaint? and if this be so, why should my spirit not be impatient?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Turn yourselves unto me, and be astounded, and lay your hand upon your mouth.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Yea, when I think of it, I am terrified, and shuddering seizeth hold of my flesh.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Wherefore do the wicked live, become old, yea, grow strong in power?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Their seed is firmly established in their presence with them. their offspring are before their eyes.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Their houses are at peace without any dread, and no rod of God [cometh] over them.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 The bull of each one gendereth, and disappointeth not: the cow of each one calveth, and casteth not her young.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 They send forth their little ones like a flock, and their children skip about [with joy].
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 They sing to the timbrel and harp, and rejoice at the sound of the pipe.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
13 They wear out their days in happiness, and in a moment they go down to the nether world. (Sheol h7585)
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 And yet they say unto God, “Depart from us; and the knowledge of thy ways we desire not.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 What is the Almighty, that we should serve him? and what profit shall we have, if we entreat him urgently?”
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Lo, not in their hand doth their happiness rest! The counsel of the wicked be [still] far from me.
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 How often is the lamp of the wicked quenched? and how often cometh over them their calamity? and doth [God] distribute their lot in his anger?
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Are they as straw before the wind, and as chaff which the stealeth away?
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Should God lay up for his children his wrong-doing? it were better that he reward him, that he might know it himself.
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 His own eyes ought to see his downfall, and from the wrath of the Almighty ought he to drink.
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 For what care hath he for his household after him, when the number of his months is all apportioned to him?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Is this fitting God, who teacheth knowledge? him who judgeth those that are highest?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 That this one dieth in his full strength, being wholly at ease and quiet;
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 His vessels being full of healthy fluid, and the marrow of his bones being well moistened:
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 While this other dieth with an embittered soul, and hath never partaken of any happiness;
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 [And yet] together they must lie down in the dust, and the worms will cover them?
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Behold, I know your thoughts, and the opinions which ye wrongfully devise against me.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 For ye say, Where is the house of the noble-minded? and where is the tent of the dwelling-places of the wicked?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Have ye not asked the wayfarers? surely their token ye cannot disregard,
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 That the bad man is reserved for the day of calamity, [that the wicked] are carried forward to the day of wrath.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 [But] who will tell him to his face of his way? and who will repay him what he hath done?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Yea he will indeed be carried to the grave, and men will quickly think of his monument:
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Sweet are to him the clods of the valley; and after him succeedeth every man, as those that were before him are without number.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 How then will ye comfort me with vanity? and of your answers there remaineth only deception.
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
