Job 13
1 Lo, all [this] hath my eye seen, my ear hath heard and noted it for itself;
Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 As much as ye know, do I also know: I do not fall short compared with you.
Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 However, I would gladly speak to the Almighty; and to argue with God do I desire.
Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 But ye are inventors of falsehood, physicians of no value are all of you.
Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 Oh, who would grant that ye might keep a profound silences! and it would he accounted unto you as wisdom.
Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Do hearken but to my reasoning, and listen to the pleadings of my lips.
Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Will ye speak wrong things for God? and will ye speak for him deceitfully?
Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Will ye show him undue favor, when ye contend for God?
Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Will it be well if he should search you out? or as one overreacheth another mortal, do ye expect to overreach him?
Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 He will surely reprove you, if in secret you show him undue favor.
Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Doth not his excellency terrify you? and his dread fall upon you?
Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 The things you remember are mere proverbs of ashes, your high-places are high-places of clay.
Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Keep silence toward me, that I may indeed speak, and let pass over me what will.
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Whatever it may cost, I will take my flesh in my teeth, and my life will I put in my hand.
Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Lo, though he slay me, yet will I trust in him: only I will argue my own ways before him.
Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Even he will come to my assistance; for a hypocrite cannot come before him.
Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Listen well to my word, and to my demonstration with your ears.
Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Behold now, I have arrayed my cause: I know that I shall be indeed justified.
Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Who is he that will contend with me? for now, if I keep silence, I must perish.
Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Only two things do not unto me: then will I not hide myself from thy presence.
Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Remove thy hand far from me; and let not thy dread terrify me.
Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 Then call thou, and I will answer; or let me speak, and do thou reply to me.
Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
23 How many are my iniquities and sins? my transgression and my sin let me know.
Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Wherefore wilt thou hide thy face, and regard me as an enemy unto thee?
Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Wilt thou terrify a leaf driven about [by the wind]? and wilt thou pursue dry stubble?
Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 That thou writest bitter decrees against me, and assignest unto me the iniquities of my youth;
Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 And [that] thou puttest my feet in the stocks, and watchest narrowly all my paths; [and] settest for thyself a mark upon the soles of my feet?
Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 And yet the body decayeth like a rotten thing, as a garment that the moth hath eaten.
Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
