Ezekiel 2
1 And he said unto me, Son of man, stand up upon thy feet, and I will speak with thee.
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, seiso jaloillas, niin minä tahdon puhua sinun kanssas.
2 And a spirit entered into me as he spoke unto me, and it placed me upon my feet, and I heard him that spoke unto me.
Ja kuin hän puhui minun kanssani, niin minä vahvistuin hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni; ja minä kuulteli häntä, joka puhui minun kanssani.
3 And he said unto me, Son of man, I send thee to the children of Israel, to rebellious tribes that have rebelled against me: they and their fathers have transgressed against me, even until this very day.
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, minä lähetän sinun Israelin lasten tykö, jotka minusta luopuneet ovat, jotka isäinsä kanssa hamaan tähän päivään asti ovat minua vastaan rikkoneet.
4 And the children are impudent of face, and obdurate of heart: I send thee unto them; and thou shalt say unto them, Thus hath said the Lord Eternal.
Mutta ne lapset, joiden tykö minä sinun lähetän, ovat niskurit ja paatuneet sydämestä; niille pitää sinun sanoman; näin sanoo Herra, Herra:
5 And they, whether they will hear, or whether they will forbear, [for they are a rebellious family, ] shall yet know that a prophet hath been among them.
Jos he sen kuulevat, taikka katsovat ylön, sillä se on tottelematoin huone, niin pitää heidän kuitenkin tietämän, että propheta heidän seassansa on.
6 And thou, son of man, —thou shalt not be afraid of them, and of their words thou shalt have no fear, though they be briers and thorns with thee, and thou dost dwell among scorpions: of their words be not afraid, and at their presence be not dismayed; for they are a rebellious family.
Ja sinä ihmisen lapsi, ei sinun pidä pelkäämän heitä, ei myös heidän sanojansa pelkäämän, he ovat tosin vastahakoiset ja terävät orjantappurat sinua vastaan, ja sinä asut skorpionein seassa; mutta ei sinun pidä pelkäämän heidän sanojansa, eikä hämmästymän heidän kasvojansa, vaikka he ovat tottelematoin huone.
7 And thou shalt speak my words unto them, whether they will hear, or whether they will forbear; for they are rebellious.
Mutta sinun pitää sanoman heille minun sanani, jos he sen kuulevat taikka katsovat ylön; sillä he ovat vastahakoiset.
8 But thou, son of man, hear what I am speaking unto thee, Be not thou rebellious like this rebellious family: open thy mouth, and eat what I give unto thee.
Mutta sinä ihmisen lapsi, kuules, mitä minä sinulle sanon, ja älä ole tottelematoin huone. Avaa suus ja syö, mitä minä sinulle annan.
9 And then I looked, and behold, a hand was stretched out toward me; and, lo, a roll-book was therein;
Ja minä näin, ja katso, käsi oli ojennettu minun puoleeni, ja katso, siinä oli kääritty kirja,
10 And he spread it out before me; and it was written within and without: and there were written therein lamentations, and dirges, and woe.
Jonka hän avasi minun eteeni, ja se oli kirjoitettu ulkoa ja sisältä; ja siinä olivat kirjoitetut valitukset, ja huokaukset, ja voi!
