2 Samuel 22
1 And David spoke unto the Lord the words of this song, and on the day that the Lord had delivered him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 And he said, Lord, my rock, my fortress, and my deliverer;
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 God, my rock, in whom I trust; my shield, and the horn of my salvation, my high tower, and my refuge, my saviour! from violence dost thou save me!
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Praised, I cried, be the Lord, and from my enemies was I saved.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 For the waves of death encompassed me, the floods of destruction made me afraid;
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 [When] in my distress I called upon the Lord, and to my God I cried; and he heard from his temple my voice, and my complaint [entered] into his ears.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Then shook and trembled the earth; the foundations of the heavens were moved; and they shook, because he was wroth.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Smoke went up in his anger, and consuming fire out of his mouth, coals flamed forth from him.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 And he bent the heavens, and came down, and thick darkness was under his feet.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 And he rode upon a cherub, and flew along, and he was seen upon the wings of the wind.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 And he made darkness round about him into pavilions, heavy masses of waters, thick clouds of the skies.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 From the brightness before him flamed forth coals of fire.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 The Lord thundered from heaven, and the Most High uttered forth his voice.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 And he sent out arrows, and scattered them; lightning, and discomfited them.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 And then were seen the channels of the sea, there were laid open the foundations of the world; at the rebuke of the Lord, through the blast of the breath of his nostrils.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 He stretched out from above [his hand], he took me; he drew me out from the mighty waters.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 He delivered me from my enemy, the strong, from those that hated me, when they were too mighty for me.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 They overcame me on the day of my calamity; but the Lord became my stay;
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 And he brought me forth into a large space: he delivered me, because he had delight in me.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 The Lord rewarded me according to my righteousness: according to the purity of my hands did he recompense me.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 For I had kept the ways of the Lord, and had not wickedly departed from my God.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 For all his ordinances were before me, and from none of his statutes did I depart.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 I was also upright toward him, and I guarded myself against my iniquity.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Therefore did the Lord recompense me according to my righteousness, according to my purity before his eyes.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 With the kind thou wilt show thyself kind; with the upright mighty man thou wilt show thyself upright.
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 With the pure thou wilt show thyself pure; and with the perverse thou wilt wage a contest.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 And the afflicted people thou wilt save; but thy eyes are upon the haughty, [that] thou mayest bring [them] down.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 For thou art my lamp, O Lord! and the Lord will enlighten my darkness.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 For [aided] by thee I run through a troop: [helped] by my God I leap over a wall.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 As for God—his way is perfect; the word of the Lord is tried; he is a shield to all that trust in him.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 For who is God, save the Lord? and who is a rock, save our God?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 God is my strength and power; and he rendereth free from obstruction my way.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 He maketh my feet like those of the hinds, and upon my high places he causeth me to stand.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 He teaches my hands for the war, so that a brazen bow is bent by my arms.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 And thou gavest me the shield of thy salvation; and thy assistance hath made me great.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Thou enlargest my steps under me, so that my joints do not slip.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 I pursue my enemies and destroy them; and I return not again until I have made an end of them.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 And I make an end of them, and I crush them, that they cannot rise; and they fall under my feet.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 For thou hast girded me with strength for the war; thou subduest my opponents under me.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 And my enemies thou causest to turn their back to me; those that hate me, —that I may destroy them.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 They look about, but there is none to help; unto the Lord—but he answereth them not.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 And I beat them small as the dust of the earth; as the mire of the street, I stamp them, I tread them down.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Thou hast also delivered me from the contests of my people: thou preservest me to be the head of nations, a people which I know not shall serve me.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 The children of the stranger shall utter flattery unto me; as soon as their ear heareth they shall be obedient unto me.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 The children of the stranger shall fade away, and come forth tottering out of their close places.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 The Lord liveth, and blessed be my Rock; and exalted be the God, the Rock of my salvation;
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 The God, that granteth me vengeance, and bringeth down nations under me;
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 And that bringeth me forth from my enemies: also above my opponents thou liftest me up, from the man of violence thou deliverest me.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Therefore will I give thanks unto thee, O Lord, among the nations, and unto thy name will I sing praises;
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 [To] the tower of salvation of his king, and who showeth kindness to his anointed, to David and to his seed forever.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
