1 Samuel 18
1 And it came to pass, when he had made an end of speaking unto Saul, that the soul of Jonathan was knit on the soul of David; and Jonathan loved him as his own soul.
Ja kuin hän oli puheensa lopettanut Saulin kanssa, mieltyi Jonatan ja David keskenänsä sydämestä; ja Jonatan rakasti häntä niinkuin omaa sydäntänsä.
2 And Saul took him on that day, and would not permit him to go home to his father's house.
Ja Saul otti hänen sinä päivänä eikä sallinut hänen enää palata isänsä huoneesen.
3 Then Jonathan and David made a covenant, because of his loving him as his own soul.
Ja Jonatan ja David tekivät liiton keskenänsä; sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sydäntänsä.
4 And Jonathan stripped himself of the robe that he had upon him, and gave it to David, and likewise his garments, even to his sword, and to his bow, and to his girdle.
Ja Jonatan riisui hameensa, jolla hän oli puetettu ja antoi sen Davidille, niin myös vaatteensa, miekkansa, joutsensa ja vyönsä.
5 And David went out; whithersoever Saul used to send him, he was successful; and Saul set him over the men of war; and he was accepted in the eyes of all the people, and also in the eyes of the servants of Saul.
Ja David meni, kuhunka Saul lähetti hänen, ja käytti itsensä toimellisesti; ja Saul asetti hänen sotamiestensä päälle, ja hän oli otollinen kaikelle kansalle, niin myös Saulin palvelioille.
6 And it came to pass as they came home, when David returned from smiting the Philistines, that the women came forth out of all the cities of Israel, singing and dancing, to meet king Saul, with tambourines, with joy, and with triangles.
Mutta tapahtui, kuin he tulivat ja David palasi lyömästä Philistealaista, että vaimot kaikista Israelin kaupungeista kävivät virsillä ja hypyillä kuningas Saulia vastaan, harpuilla, ilolla ja kanteleilla.
7 And the women that played answered one another, and said, Saul hath slain his thousands, and David his ten thousands.
Ja vaimot lauloivat keskenänsä, soittaen ja sanoen: Saul löi tuhannen, mutta David kymmenentuhatta.
8 And Saul was very wroth, and this saying was displeasing in his eyes; and he said, They have given unto David ten thousands, and to me they have given the thousands: and all that he lacketh now yet is only the kingdom.
Niin Saul närkästyi sangen suuresti, ja se puhe ei hänelle kelvannut, ja sanoi: he ovat antaneet Davidille kymmenentuhatta ja minulle he antoivat tuhannen: vielä hän kuninkaankin valtakunnan saa.
9 And Saul looked jealous on David from that day and forward.
Ja Saul katsoi julmasti Davidin päälle siitä päivästä ja aina sitte.
10 And it came to pass on the morrow, that an evil spirit from God came suddenly over Saul, and he spoke foolish things in the midst of the house: while David was playing with his hand, as on previous days; and the spear was in the hand of Saul.
Toisena päivänä vaivasi taas Jumalan paha henki Saulia, ja hän ennusti kotona huoneessansa. Ja David soitti kädellänsä, niinkuin hänen jokapäiväinen tapansa oli; ja Saulin kädessä oli keihäs,
11 And Saul cast the spear; and he thought, I will strike David through even on the wall. And David turned aside out of his presence twice.
Jonka hän syöksi, ajatellen: minä syöksen Davidin seinää vastaan; mutta David vältti hänen edestänsä kaksi kertaa.
12 And Saul was afraid of David; because the Lord was with him, and from Saul he was departed.
Ja Saul pelkäsi Davidia; sillä Herra oli hänen kanssansa ja oli mennyt pois Saulin tyköä.
13 Therefore Saul removed him from himself, and made him his captain over a thousand: and he went out and came in before the people.
Niin pani Saul hänen pois tyköänsä ja teki hänen tuhannen miehen päämieheksi; ja hän kävi ulos ja sisälle kansan edessä.
14 And David was successful on all his ways; and the Lord was with him.
Ja David oli toimellinen kaikissa teissänsä, ja Herra oli hänen kanssansa.
15 And when Saul saw that he was very successful, he was in dread of him.
Kuin Saul näki hänen aivan toimellisesti tekevän, pelkäsi hän häntä.
16 But all Israel and Judah loved David; because he went out and came in before them.
Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Davidia; sillä hän kävi ulos ja sisälle heidän edessänsä.
17 And Saul said to David, Behold, here is my eldest daughter Merab, her will I give to thee for wife: only be thou unto me a man of valor, and fight the Lord's battles. And Saul thought, Let not my hand be against him, but let the hand of the Philistines be against him.
Ja Saul sanoi Davidille: katso, minä annan vanhimman tyttäreni Merabin sinulle emännäksi, ainoasti ole minulle miehullinen ja sodi Herran sotaa; sillä Saul ajatteli: ei pidä minun käteni häneen sattuman, vaan Philistealaisten käsi.
18 And David said unto Saul, Who am I? and what is my life, [or] my father's family in Israel, that I should be a son-in-law to the king?
Mutta David vastasi Saulia: mikä minä olen? eli mikä on elämäni ja minun isäni sukukunta Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?
19 But it happened at the time when Merab, Saul's daughter should have been given to David, that she was given unto 'Adriel the Mecholathite for wife.
Ja tapahtui, kuin aika tuli, että Merab Saulin tytär piti annettaman Davidille, annettiin se Adrielille Meholatilaiselle emännäksi,
20 And Michal Saul's daughter loved David: and they told it to Saul, and the thing was right in his eyes.
Mutta Mikal Saulin tytär rakasti Davidia. Kuin se Saulille ilmoitettiin, niin se kelpasi hänelle.
21 And Saul said, I will give her to him, that she may become unto him a snare, and that the hand of the Philistines may be against him. Wherefore Saul said to David, Through the second shalt thou this day become my son-in-law.
Ja Saul sanoi: minä annan hänen hänelle, että hän olis hänelle paulaksi, ja Philistealaisten kädet tulisivat hänen päällensä. Ja Saul sanoi Davidille: sinä tulet tänäpänä toisen kanssa minun vävykseni.
22 And Saul commanded his servants, Speak to David secretly, saying, Behold, the king hath delight in thee, and all his servants love thee; and now thou must become the king's son-in-law.
Ja Saul käski palvelioillensa: puhukaat Davidille salaisesti ja sanokaat: katso, kuningas mielistyy sinuun, ja kaikki hänen palveliansa rakastavat sinua; niin tule nyt kuninkaan vävyksi.
23 And the servants of Saul spoke in the ears of David these words. And David said, Doth it seem so light in your eyes to become the king's son-in-law, seeing that I am a poor man, and of light esteem?
Ja Saulin palveliat puhuivat ne sanat Davidin korvissa; mutta David sanoi: luuletteko te sen vähäksi, tulla kuninkaan vävyksi? Ja minä olen köyhä ja halpa mies.
24 And the servants of Saul told him, saying, Words such as these David hath spoken.
Ja Saulin palveliat ilmoittivat sen hänelle, sanoen; nämät sanat on David puhunut.
25 And Saul said, Thus shall ye say to David, The king desireth not any dowry, but a hundred foreskins of the Philistines, to be avenged on the king's enemies. But Saul thought to cause David to fall by the hand of the Philistines.
Saul sanoi: sanokaat näin Davidille: ei kuningas ano yhtään muuta huomenlahjaa, vaan sata Philistealaisten esinahkaa, että kuninkaan vihamiehille kostettaisiin; sillä Saul ajatteli hukuttaa Davidia Philistealaisten kätten kautta.
26 And when his servants told David these words, the thing was pleasing in the eyes of David to become the king's son-in-law: and the days were not complete,
Niin hänen palveliansa sanoivat Davidille nämät sanat, ja se kelpasi hänelle, tulla niin kuninkaan vävyksi. Ja se aika ei ollut vielä täytetty.
27 When David arose and went, he and his men, and smote of the Philistines two hundred men; and David brought their foreskins, and they counted them out in full to the king, that he might become the king's son-in-law. And Saul gave him Michal his daughter for wife.
Ja David nousi ja läksi matkaan, hän ja hänen miehensä, ja löi Philistealaisista kaksisataa miestä, ja David toi heidän esinahkansa ja täytti kuninkaan luvun, että hän olis kuninkaan vävy. Niin antoi Saul tyttärensä Mikalin hänelle emännäksi.
28 And Saul saw and understood that the Lord was with David: and Michal, Saul's daughter, loved him.
Ja Saul näki ja ymmärsi Herran olevan Davidin kanssa, ja Saulin tytär Mikal rakasti häntä.
29 And Saul was yet the more afraid of David; and Saul was David's enemy all the time.
Niin Saul vielä enemmin pelkäsi Davidia, ja Saul tuli Davidin vihamieheksi kaikkena elinaikanansa.
30 And the princes of the Philistines went forth; and it came to pass, whenever they went forth, that David was more successful than all the servants of Saul; so that his name was highly prized.
Ja Philistealaisten ruhtinaat läksivät ulos, ja heidän lähteissänsä ulos teki David toimellisemmasti kuin kaikki Saulin palveliat, että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi.
